Haukankasvattajat

Viikkoraportti: 10

2009-03-08T20:04:00.006+02:00

Maanataina jo perinteeksi muodostunut setti: fitballia ja sen perään uintia (2200m). Oli ihan kivaa vaiheeksi. Vaparikin sujui paremmin kuin vuosiin.

Tiistaina ei mitään.

Keskiviikkona ei mitään.

Torstaina Pannun kanssa lenkkeilyä Töölönlahdella. Välillä juostiin, välillä hölkättiin, välillä spurtattiin ja välillä käveltiinkin... Okei, käveltiin aika paljon. Pannu kertoi minulle suru-uutisen, että hän muuttaa ensi viikolla jonnekin korpeen ja että sitten onkin vaikeaa lenkkeillä yhdessä. Olen hyvin pettynyt, sillä aloin jo tottua siihen, ettei tarvitse yksin vipeltää.

Perjantaina kävin pelaamassa sulista ja sen jälkeen salillä vähän lukemassa Fitness-lehteä ja polkemassa kuntopyörää (20 min). Tein myös samalla ohimennen olkalihaksia ja vatsoja. Sain pienen salikärpäsen pureman, sillä se olikin aika hauskaa pitkästä aikaa. Enpä ole enää aikoihin salilla liiemmin aikaani kuluttanutkaan. Sitten kävin ohjatussa puolen tunnin venyttelyssä.

Lauantaina kävin aamulla joogassa ja iltapäivällä lilluin Flamingossa, mikä ei tietty ollut mitään liikuntaa, mutta en ainakaan ollut jääkaapilla sinä aikana.

Olli opetti minulle runon:
"Vedessä on mukava lillua,
kun vesi hivelee kivasti... jalkoja"

Kirjoitettuna se näyttää jotenkin tyhmältä. On kuulemma vanha.

Sunnuntaina oli perinteistä Body-aerobicciä ja ohjattua venyttelyä. Bodyssa punnerrettiin enkä jaksanut kuin ehkä kahdeksan ja nekin ihan surkeasti. Olen aivan onneton luuseripunnertaja. Sanomattakin lienee selvää, ettei ole tullut lähiaikoina kotona paljon punnerreltua.

Viikkoraportti: 9

2009-03-01T12:00:00.005+02:00

Maanantaina oli fitballia ja uintia (2km). Tuntui tosi inhottavalta, ja saunassa oli jotakin pikkukakaroita, jotka valittivat, että on kuuma. Niiden äiti sitten, että "no kyllä te varmaan jaksatte, jos ei heitetä löylyä ollenkaan". Tällaista siis siellä kuumalla puolella. Miksei tuollaiset ihmiset voi mennä suorinta tietä sinne mietoihin löylyihin?

Tiistaina aamulla kävin suliksessa (erät 3-3). Kun illalla koitin mennä Meilahteen spinningiin, en löytänyt koko mestaa, kun reittiopas näytti ihan väärin. Juoksentelin edestakaisin Meilahdentietä, ja lopulta tajusin kellon olevan niin paljon, että on paras lähteä kotiin. Harmitti kyllä.

Keskiviikkona ja torstaina en tainnutkaan tehdä mitään. Perjantaina kävin avannossa. Oli ihan kivaa, mutta jälkimmäisen kerran jälkeen aloin voida hivenen huterasti. Se tuli tosin pienellä viiveellä, vasta kylpyhuoneessa. Meni se ohi sitten ohi, nopeasti.

Lauantaina kävin kävelemässä ja välillä juoksinkin. Olin myös ravintola Regattan jäähyrässä, tai mikä se onkaan. Se missä istutaan orren päässä kiinnitettynä olevassa kelkassa, ja toinen työntää minkä akselin ympäri niin, että kelkka painelee ympyrää. Työntäminen oli raskasta. Kyydissä istuminen kevyempää.

Viikkoraportti: 8

2009-02-23T22:31:00.003+02:00

Mulla on tainnut jäädä joku viikko välistä, mutta tuskin kukaan on jäänyt sitä kaipaamaan. Muistaakseni kävin lyhyellä intervallilenkillä Pannun kanssa, pilatesjoogassa, fitballissa, ja suliksessa. En muista tarkkaan. Punnertaa en ole tainnut.

Viime viikolla sen sijaan ylitin itseni. Kävin fitballissa, intervallilenkillä Pannun kanssa, ja sulista pelaamassa Mikon kanssa, mutta ei siinä mitään. Merkittävimmät saavutukseni oli Bollywood-tanssitunti sekä hiihtoreissut viikonlopun molempina päivinä.

No, Bollywood oli tosi hauskaa.Välillä hyvin raskastakin, mutta kivaa. Ope näytti tosi kauniilta ja hyvältä. Asta neuvoi minua, että itseä ei kannata katsoa peilistä, mutta niin minä vaan tein, koska kuvittelin nähneeni jo kaiken mm. samba-tunneilla. Asta oli oikeassa. Ei olisi kannattanut katsoa peiliin.

Hiihtäminen sen sijaan oli ihanaa. Lauantaina suksi luisti jopa 13 km. Sunnuntaina vain reilut viisi, koska lumisade ei pelkästään tehnyt talvisesta metsästä ihanan kaunista vaan myös pakkautui suksen pohjaan, minkä seurauksena hiki päässä sai lykkiä minkä jaksoi. Melkeinpä tasatahtia menin vuorokäyntiä mäet ylös ja alas. Toisaalta, parempaa/kehittävämpää liikuntaahan se sellainen on. Hien määrä ratkaisee!

26 melkein!!

2009-02-14T14:40:00.002+02:00

Viikkoraportti:

yksi sataa punnerrusta -ohjelmassani on toinen viikko takana. Kylläpä hengästyttää. Taisin käydä lenkillä maanantaina ja ähistä punnerrukseni jo lämmenneillä kätösilläni. Sain aikaiseksi 21 naisten ähellystä. Keskiviikkona oli jo 21 ja toinen kolmannesta kahdennestakymmenennestätoisesta tuloksena. Tänään lauantaina eli yhden ylimääräisen lepopäivän pidettyäni sain loppupunnerrussarjassa punnerrettua lähes 26 naisten punnerrusta! 25 puhdasta ja 26. oli sellainen melkein kokonainen.

Eilen kävin myös lenkillä. Juoksin puolisen tuntia ja oli vielä valoista, koska kello ei ollut vasta kuin viisi iltapäivällä. Mukavaa. Muuten olen kävellyt asemalle joka aamu ja takaisin asemalta joka ilta. Suuntaansa matka on vartin. Minusta se on urheilullisempaa kuin urheilu itse.

Hyvää ystävänpäivää kaikille hauiksille ja muillekin! tsau.

20!

2009-02-08T21:28:00.002+02:00

Hellurei. Tein eilen reenin kolmantena päivänä loppukirissä kaksikymmentä naisten punnerrusta! Voi pojat. Erinomaisen mielenkiintoisena pidän sitä, että punnerruspäivän jälkeen on aina vatsalihakset käsiä aremmat. Mistäköhän moinen kielisi :)?

Tiistaina hölkkäilin jo kertomani lenksulin. Torstaina juoksin asemalle viiksulia vastaan. Juoksu kesti kaksikymmentä minuuttia, koska tein mutkan postilaatikolle. Eilen olin tunnin kävely/hölkkä/juoksulenkillä ja tänäänkin puolen tunnin haukkoja palauttavalla käppäilyllä. Kiltti tyttö siis.

Tänään tein bodariruoaksi sipulipiirakan ja illalla pannaria. Käytin uunia kahdesti yhden päivän aikana. Ennen kuulumatonta. Tuitelitui. Uusi viikko, uudet kujeet. Huomenna sitten kai taas ähkitään.

Viikkoraportti: 6

2009-02-08T21:02:00.003+02:00

Niin ne viikot vaan juoksee, ja punnerruslihakset ulvoo.

Maanantaina: sulista ja fitballia
Tiistaina: lenkkeilyä ja punnerrusta
Keskiviikkona: ei mitään
Torstaina: punnerrusta
Perjantaina: sulista
Lauantaina: pilatesjoogaa ja venyttelyä
Sunnuntaina: punnerrusta, body-aerobicciä ja venyttelyä&kehonhuoltoa

Pakko se on myöntää, että paras vaan tehdä punnerrusviikko 3 uudestaan. No, motivaatiota on vielä vähän, vaikka kyllä ne välipäivät liian nopeasti menee.

Day 2

2009-02-05T22:10:00.002+02:00

Day 2

rest 90 seconds between each SET (longer if required)

Jos kyseessä on "longer if required), sanoisin että välissähän voi vaikka pestä vessan!! hah. Paskasisko vauhdissa ja vahdissakin.

Kakkospäivän ohjelman 90 sekunnin tauon sijaan pesin kolmannella tauolla vessan ja suihkualtaankin. Viimeisenä puristuksena 6+6+8+6+18. Siis viimeisenä puristuksena 18 naistenpunnerrusta.

Kiitos ja näkemiin. Onnessani tunnen jo nyt kivistystä hauiksissa. hoh.

Viikko 1: Päivä 1

2009-02-03T21:27:00.002+02:00

ja sama enkuksi. Uusi ajanlasku on alkanut!

Päätin tehdä sen kakkossarakkeen mukaan eli "6-10 push ups". Huijaushan on urheilulajien emo.

Aamulla oli S-bahnassa (joka kulki!) kädet vähän eri tuntuiset kuin yleensä. Katsotaan vaan voinko huomenna edes nostaa käsiparkoja näppäimistölle. Onneksi uudessa työpaikassa on niin vängät ne säädettävät työpöydät, että niitä voi päivät pitkät ränkätä ylös alas ja kokeilla käsillä eri asentoja.

Viimeisellä max-puhkumisessa sain aikaiseksi vielä 16 naistenpunnerrusta. Miesten punnerruksia alan sitten kokeilemaan vaikka sitten viikon neljä kohdalla.

Minulle vinoiltiin eilen armahani tasolta, ettei 17 naisten punnerrusta olisi niin kauhean ihmeellinen suoritus. Uhosin olevani sellainen arjalainen tosinainen, ettei käy vinoileminen. Silti minua vähän nolottaa tämä akkamainen heikkouteni. noh. Pitäisikö tällaisen jälkeen venytellä?

Kävin lämmittelemässä punnerrusreeniä varten noin kahdenkymmenen minuutin puolihölkkälenkillä. Punnerrus ja hölkkäily lasketaan mielestäni yhdeksi 30 minuutin viikkosuoritukseksi. kiitos.

Viikkoja niellyt

2009-02-02T22:36:00.002+02:00

Asfalttia syönyt.

Aloitinpa hyvinkin punnertamisen. Urheana tein testin. En pysty punnertamaan yhtäkään aikuisten oikeaa punnerrusta. Tyydyttäköön sitten alternatiivipunnerruksiin. Ohjeiden mukaan olen siis ykköstason reenattava. Testin jälkeen en millään jaksa heti ruveta huhkimaan. Jos vaikka sitten huomenna aloitan "DAY 1" -taulukkoa tottelemaan.

Naisten punnerruksia sain ähkittyä 17 ja puoli. Aion silti reenata aluksi "up to 5 push ups"-ohjeiden mukaan vai kuulunko jo parempaan joukkoon? Minä en sitä tiedä, miksen ole koskaan eläessäni onnistunut yhteenkään oikeaan punnerrukseen, mutta ei se nytkään millään onnistunut. Hullunkurisen näköstä se varmasti oli, mutta ei silti mene kaaliin miten 1,90 metriä vartta voi saada pysymään ilmassa varpaiden ja kämmenten kannattelemina. Kyllä minusta joku osa aina sen verran riippuu tai roikkuu, ettei se vaan onnistu.

Nuo ensimmäisen sarakkeen määrät kuulostavat kyllä ihan naurettavan vähäisiltä naistenpunnerruksia tehtäessä. Mitäköhän tässä nyt tekisi?

Nyt kokeilin kiukulla uudestaan miesten punnerrusasennossa ähisemistä, mutta kun EI. Kun yritin taivuttaa käsistä alespäin ja nenää maata koht, röhähti vasen lonkkani maahan. hmph.

Sattuu käsiin jo tämäkin.

Viime viikolla olin maanantain ja tiistain mutkamäessä, minkä jälkeen olen lähinnä kipuillut olemassaoloaan huutavia lihasparkojani. Mitään palauttavaa liikuntaa en ole harkinnutkaan.

Viikkoraportti: 5

2009-02-02T20:18:00.002+02:00

Tämä on armotonta luettavaa teille, senkin löysähousut, mutta totuuden nimissä on kerrottava viime viikon urheiluista.

Maanantai: suliskurssia 2 h
Tiistai: punnerrusta
Keskiviikki: tunnin hölkkälenkki
Torstai: punnerrusta
Perjantai: kuntopiiri
Lauantai: aamulla joogaa, päivällä ulkolua (kävelyä) tehokkaasti ainakin 2h, illalla punnerrusta
Sunnuntai: Body ja siihen päälle vielä venyttely&kehonhuolto

Viikkoraportti: 4

2009-01-25T22:17:00.003+02:00

No, tämä viikko on taas pitänyt sisällään kaikenlaista: sairautta ja terveempiäkin hetkiä, suunnanmuutoksia ja ehkä jopa flirttiä.

Olin siis suliskurssilla, jossa oli ihana vetäjä. Näytti mukavalta ja vaikutti tosi mielyttävältä ihmiseltä kaikin puolin. No, siellä sitten harjoiteltiin tolppasyöttöjä ja svingejä ja cleareja ja droppeja ja verkkopeliä. Tosi hieno kurssi. Tajusin monta juttua. Toivottavasti saan ne mukaan peliin joskus.

Kerran jouduin syöttämään vetäjälle demomielessä, kun hän esitteli jotakin oikeaoppista lyöntiä. No, siinä kävi sitten jotenkin niin, että kompuroin ja meinasin kaatuakin ja alkoi tietty hävettää kamalasti. Irvistelin hätäpäissäni omintakeisesti ja näytin kieltäkin. Myöhemmin aloin pelätä, että jos ope on tukinnut sen flirtiksi ja minut tosi epätoivoiseksi tyypiksi. Meninkin ihan hämilleni, ja en edes kiittänyt viimeisen hänen vetämänsä tunnin jälkeen - ettei se vaan kuvittelisi mitään.

Olen sitten myös punnertanut ja käynyt pilatesjoogassa, eli olen ollut superkiltti. Joogassa tehtiin jotakin tosi ilkeitä vatsalihasliikkeitä. Sen seurauksena punnertaessa näin päivää myöhemmin tuntee oman vatsansa turhankin hyvin. Sillä on yllättävän iso rooli eri osissa liikettä.

Pukerra, pakerra, naksua nakerra

2009-01-24T15:46:00.002+02:00

Olen tarkkaillut kehoani. Sekä haukankasvatusmielessä, että ihan suuresta ruoansulatusjärjestelmään liittyvästä kestokykykiinnostuksesta.

Olin siis kotona. 19.12.2008-12.1.2009. Tarkoitan tässä yhteydessä lapsuudenkotiani ja kotimaatani yleisesti. Söin lanttulaatikkoa ja muita joululaatikoita päivittäin alusta loppuun asti. Joulutorttuja vielä lähtöpäivänkin aamuna 12.1. En erityisesti pidä jouluruoista tai etenkään laatikkotavarasta. Kaloja ja mätejä syön suurella ruokahalulla muutenkin kuin jouluna. Ylipäänsä syön kaikkea suurella ruokahalulla, enkä mielelläni lopeta. Konemainen syöminen. Se on minun bravuurilaji se. Istuin ja söin käytännössä koko loman. Erilaisissa kahvipöydissä, illallispöydissä, vierailukahveilla, synttärikutsuilla, häissä, joulupöydässä, uuden vuoden herkkusyönneissä. Paljon ja jatkuvasti. Luulen että oikean käden käsivarren haarukannostolihas kasvoi. Välillä tuntui, etten jaksa enää nostaa haarukkaa. Olisin nuollut lautaselta tai muuten vaan tunkenut naamani suoraan lautaselle, mutta eihän sellainen sovi. höh.

En yleensä käy vaa'alla. Vaaka ja siihen liittyvät pelkotilat pitävät minut kaukana itsestään ja lukujen kyttäämisestä. Nyt oli viehätys tähän eksperimenttiin kuitenkin niin suuri, että puntaroin itseäni lähes päivittäin. Parhaimmillani vaa'an luku näytti viisi kiloa enemmän kuin Suomeen saapuessani. Miten viehkoa! Poistuessani maasta lisäpainoa oli matkatavaroita lukuunottamatta kuitenkin vain vaivaiset puolitoista kiloa. Säälittävää, vaikka kuinka yritin. Matkatavaraa meni sen sijaan ruumaan kaksikymmentäneljä kiloa ja käsimatkatavarana taatusti kymmenkunta kiloa uutta materiaa masumakkaroideni lisäksi.

Kaikista eniten vänkää oli saapuessani viroliinin loppiaissynttäreiltä. Olin avannut napin jo aikaa sitten ja muutenkin joka paikasta tursusi tavaraa. Tarkoitan siis vaatteista. Ryntäsin yöpaitaan vääntäydyttyäni puntarille ja luku näytti uutta ennätystä. En muista moista lukua kuvitelleeni kehooni sitten Hyde-kesän. Silloinkin oli kovasti ruokahalua ja housukoko vaihtui. Ekstakteista luvuista en tiedä, koska ei tosiaan ole ollut tapana rampata vaakailemassa. Yöpaita ja villasukat lensivät kaaressa huoneen nurkkaan. Alastikin paino oli vain 400 grammaa vähemmän. Riensin vessaan. Tyhjennyksen jälkeen paino oli tippunut jo lähes kilon. Kuinka fasinoivaa. Hetken tietskaroinnin ja muutaman kyykkyhypyn jälkeen onnistuin vielä käymään jättipissalla, minkä jälkeen paino oli jo lähellä maksimikauhuylärajaani, mutta vielä vähän sen yläpuolella. Menin pohtivaisena unten maille ja aamulla paastosin vielä vli tunnin heräämisen jälkeen, mikä itsessään oli saavutus. Noin pitkää aikaa en ollut varmasti kertaakaan syömättä koko muun loman aikana. Tämän joulupaastoni jälkeen onnistuin saamaan vielä yhden vessakäynnin jälkeen puntariin lukuun maksimikauhupainon alittavan luvun. Tämäluku olikin sitten 4,1 kg vähemmän kuin saavuttuani leppoisilta synttärikutsuilta. Olin helpottunut, mutta myös hämmentynyt.

Näin.

Lomailen eli olen työttömänä vielä toista viikkoa helmikuun alkuun asti. Joulun aikana ja Helsingissä sosialisoidessani onnistuin olemaan aktiivinen ruumiillisestikin. Ettäs tiedät pliisu. Kävin kerran mäkelänrinteen uimahallissa kiljuvien lasten riemuna. Keskityin siellä, kuten muutenkin lomallani lähinnä saunomiseen eli siten nesteenpoiston myötä painon tarkkailuun. Enää en mene koskaan puntarille, jos ei ole väkipakko. Lisäksi kävin kolme kertaa puolen tunnin hikijuoksulenkillä ja monasti hermoja sukulaisista jäähdyttävällä pitkällä ja autuaalla kävelylenkillä äitini tuulipuvussa. Näitähän voisi tässä listailla oman hyvän omantunnon nimissä ja muutenkin. Tosiasiassa olen myös jatkanut iloisasti lomatunnelmissa perunalastujen syömistä ja muita paheita. Se vasta onkin mukavaa.

Massani kasvaa toki vaan lihasta. Sehän on selvä. Olen ollut mutkamäessä jo kahtenä päivänä. Viikko sitten lauantaina ja nyt torstaina. Lihakseni huutavat kasvukipujaan. Ah, mikä tunne. Aion ottaa haasteen vastaan ja alkaa haukkalan punnerrustouhotukseen lomatouhotukseni ohella. Taidan aloittaa huomenna sunnuntaina ja ottaa tokan päivän keskiviikolle. Maanantain ja tiistain olen melko vieraassa seurassa mutkamäkeilemässä, joten yhteisessä majoituksessa maassa äheltäminen voisi tuoda kiusallisia hetkiä. Voihan se toimia kyllä jäänrikkojanakin. Katsotaan.

tuitui.

Minulla alkaa olla jo kova kaipuu internet-keskeiseen arkielämääni. Nautin kyllä täysin palkein tästä vapaasta köllöttelystäkin, mutta silti. Internetsgulihengailu on jännittävä viha-rakkaus-suhdemainen riippuvuus, josta pääsee irti kahdessa päivässä, mutta jonka saa takaisin aina entistä tiiviimmäksi ja pakahdutavammaksi jo yhdessä päivässä.

Haaste: punnerrus

2009-01-18T19:53:00.004+02:00

Koska tämä on mennyt vähän tylsäksi monologiksi, aion tulevaisuudessa tehdä haasteita, jotka kaikkien on sitten toteutettava viikon aikana.

Jollei tee, niin mörkö vie.

Ensimmäinen haasteni on kaikille niin rakas punnerrus: Viikon aikana on tehtävä 84 punnerrusta. Muuten suoritusaikataulu on vapaa kuten myös tyyli. Kuitenkin kyseessä rintatreeni eli leveä ote ja tiukka vartalo.

Internetissä muuten sanotaan näin. "Ala-asennossa rinnan ja lattian väliin mahtuu max. tennispallo".

Että silleen sitten!

Lisää tekniikkaohjeita on ainakin täällä.

Myös näin kerrotaan: "Push ups are not only great for your chest, but do a tremendous job of defining your abs, triceps, shoulders and torso. "

Viikkoraportti: 3

2009-01-18T19:50:00.003+02:00

Olen ollut räkätaudissa, joten nyt viikonloppuna kävin vain Joogapilateksessa ja sitten tänään Body:ssa ja venyttelyssä.

Tämä on nyt tosi kerettiläistä, mutta olen tajunnut ongelma-alueeni ja aion keskittyä niihin tulevaisuudessa: vatsalihakset ja venyvyys. Meikästä on meinaan tullut niin jäykkä ettei mitään rajaa.

Ensi viikolla tosin sulkapallokurssille! Jee!

Viikkoraportti: 2

2009-01-12T20:25:00.007+02:00

No, joo. Tämä nyt on vähän noloa, mutta raportoinpa kuitenkin, miten vässykkä olenkaan ollut.

Tiistaina pyöräilin ihan helvetin kovaa Meilahden taidemuseoon ihan kuoleman kielissä, koska olin vaarassa myöhästyä. Kuitenkin juuri oikealla kellonlyömällä saavuin hikisenä ja keuhkoputki tulessa pihaan. Meilahdessa oli vuoden taitelijan, Samuli Heimosen töitä. Ne olivat hienoja.

Poistuessani näyttelystä huomasin takakumini olevan puhki, joten talutin sen sieltä sitten reippaasti kotiin. Minusta tämä oli urheilua, siis polkeminen hullun lailla ja sitten käveleminen ns. kyrpä otsassa. Pyörä on taas rikki. Samainen kumi on puhki vaikka korjasin sen jo kerran.

Onko mitään raivostuttavampaa?? Tana!

Sunnuntaina olin Tahvo-koiran vahtina ja mentiin pitkälle kävelylle, joka kesti yli kaksi tuntia. Sen jälkeen itse kävin sohvalle pitkäkseni kaikkeni antaneena, mutta Tahvo-koira otti sukasta kiinni ja alkoi repiä. Mistä toisilla sitä energiaa oikein riittää?

Vanhankaupunginkoskella oli pilkkijöitä.

Sisällä riehuttiin.

Nyt olen taas ihan pienessä flunssassa enkä aio urheilla.... Aion kyllä muuten elää terveellistesti aina elämäni loppuun saakka.
Mutta siitä lisää ensi kerralla....

Viikkoraportti: 1

2009-01-06T17:08:00.004+02:00

Viime viikon maanantaina kävin fitballissa, jossa olikin vieras vetäjä, ja näin ollen uudet liikkeet. Hän pakotti mm. punnertamaan. Monta kertaa. Oli aika kamalaa. Tiistaina kävin lenkillä todella tyhjällä mahalla ja yksikseni, ja jostakin syystä voimaa riitti niin maan kamalasti, että hölkkäsin ihan vaan pari kertaa lyhyesti, ja muuten ihan siis juoksin. Oli mahdottoman energinen olo. Matkaa kertyi kuitenkin vain noin kymmenisen kilometriä, sillä polvet huusivat hallelujaa.

Tästä kaikesta sitten seurasi, että loppuviikon makasin enemmän tai vähemmän laakereillani alkuviikon reippailuista nautiskellen, ja suoritin vain jonkinmoisia kävelyretkiä. Uudenvuodenaattona kävelin Vallilaan ja lauantaina kävin Undulaatin kanssa Larussa rantoja kiertelemässä leppoisasti. Oli aivan ihana päivä ja nähtiin mm. varis, pulu, pullasorsa, harmaalokki, fasaani, kyhmyjoutsen, sinitiainen, talitiainen ja varpunen. Matkalla keskustaan näin vielä harakan, isokoskelon, aivan helvetin ison lokin, räksän ja tilhen.

Viikkoraportti: 52

2008-12-30T09:37:00.008+02:00

Huh. Olipas vaikea viikko liikunnan suhteen, ja raportoiminenkin meinasi unohtua... Onkohan teiltäkin unohtunut - oikeastaan jo useammalta viikolta - vai miksen minä näe teidän tekstejä?

No, oli siis joulu, ja jouluna ei tullut paljon liikuttua omin voimin vaan lähinnä pelkästään yksityisautoiltua, jos nyt ylipäänsä sattui edes ulos menemään. No, oikeastaan aatonaattona rautatieasemalla kävelin junalta autolle ja autosta kotiin, aattona en käynytkään pihalla, joulupäivänä ajoin Meriteijolle ja takaisin, ja Tapanina kävelin autolle ja matkustin Turkuun. Tällaista liikkumista siis.

Meditoin kuitenkin lähes joka päivänä lyhyesti mutta sitäkin kiivaammin. Helpotti joka kerta.

Lauantaina kävin luistelemassa Kupittaan urheilupuistossa. Se oli rankkaa. Olin sellaisessa 90 asteen kulmassa ja jalat noin metrin haarassa, jotta tuntisin oloni turvalliseksi. Ainoastaan paikallaolleet useat ja sitäkin arvaamattommat lapset tekivät oloni hermostuneeksi, koska ne saattoivat kaatuilla ja muutenkin heittäytyä mihin vaan, ja luistelutaidoillani ei todellakaan väistellä.... Mutta oli kuitenkin niin kivaa, että haluaisin, että joku kävisi kanssani luistemassa Helsingissä. Olisiko joku kiinnostunut? Tekee hyvää pakaroille ja on muutenkin vaihtelua kaikenlaiseen tossut jalassa tehtävään liikuntaan...

Ollin taidonnäyte jää vähän keskeneräiseksi.

Sunnuntaina kävin pelaamassa sulista. Erät meni 3-3, mutta oikeasti olisin tietty hävinnyt kaikki, jos olisi pelattu tosissaan. Sain aika paljon tasoitusta, käytännössä siis palautukset aina keskelle kenttää. En pelaa sen kanssa enää koskaan. Että näin.

Viikkoraportti: 51

2008-12-21T20:31:00.003+02:00

Ohhoh, jo vuoden toiseksi viimeistä viikkoraporttia viedään. Tällä viikolla olikin jo niin suuria vaikeuksia suorittaa liikuntatavoita, etten uskalla edes kuvitella, mitä se tulee olemaan ensi viikolla. Taitaa olla enemmänkin pöydän äärestä sohvalle ja sohvalta kapakkaan ja takaisin -henkistä tämä "liikunta".

No, takaisin tähän viikkoon.

Maanantaina olin fitballissa, ja oli taas ihan kamalaa, mutta jotenkin selvisin. Seuraavan kerran sitä onkin vasta ensi vuonna! Voisin tietty juhlallisesti luvata tässä tekeväni itseksekseni vatsalihaksia, mutta... olkoon nyt.

Tiistai: ei liikuntaa, en tiedä mitä tein
Keskiviikko: ei liikuntaa, pikkujouluissa kyllä tanssahtelin - paikoin rajustikin
Torstai: ei liikuntaa, olin kapakassa

Perjantaina sitten kävin tsigulien kanssa Yrjönkadulla uimassa, jossa uin todella vähän, ehkä korkeintaan 15 min, mutta minusta tämä pitäisi laskea liikunnaksi, kun kuitenkin saunoinkin. Olisin kuitenkin uinut enemmän, jos tilanne olisi ollut toinen, ymmärrättekö?

Sunnuntaina kävin pelaamassa sulista, ja voitin kaksi erää kolmesta. Huomasin myös, että aika ajoin mahaihrat pomppivat kipeästi ylös-alas. Tietääkö kukaan tätä ilmiötä? Joskus meinaan tuntuu, että mahan laardiosat menevät eri suuntaan kuin itse ja sitten seuraa sellaista kireyden tunnetta. Se liittyy kai jotenkin ihoon tai johonkin, en oikein tiedä.

Vaivasen vätyksen valitus

2008-12-15T16:38:00.002+02:00

Olen ollut niin onnellinen, että siihen on kai sitten kaikki energia mennyt. Olen potenut kalvavaa huonoa omaatuntoa viime viikon raportin tekemättä jättämisestä. Siihenkin on mennyt energiaa.

Olen ollut kummallisessa yskässä oktoberfesteistä asti. Olen koittanut taltuttaa sitä hullulla urheilullakin, mutta viime viikolla jätin ihan oikeasti urheilematta yskän ja joulukorttien takia.

Viikosta 49 olisin saanut ihan hyvän raportin oikeastaan. Nolotti kuitenkin sen kolmannen reenin laiminlyönti niin paljon, etten tohtinut alkaa selittelemään mitään. Sillä viikolla makasin äksänä tai oikeammin yynä sohvalla maanantain ja toivuin viikonlopusta. Sää oli myös masentavaakin masentavampi. Siinä se kolmannen tai siis ensimmäisen voikkaamisen mahis meni. Tiistaina ja keskiviikkona kävin kumpanakin iltana yli puolen tunnin hikilenkillä. Kuuntelin ämppäristä Ruiskun Anaa eli Antti Tuiskua ja mennä jolkottelin kuin joulujänö. Sanokaa mitä sanotte Ruiskun Anan urheilullisuudesta tai muusta, mutta minuun se saa surkuhupaisaa vimmaa puskea läpi jäisen sateen ja koiranpaskakasojen.

Viikonloput tässä välissä olen lipitellyt Glühweinia ja hehkunut onnesta ja muusta sellaisesta. Nauttinut turistiseurasta ja odottanut uutta vuotta. Ei siis selittelylläkään kävisi pitkät joulumarkkinamaleksimiset urheilusta.

Viime viikolla yskiä köhisin ja askartelin joulukortteja. Tänään menen ehkä juoksemaan, vaikka vieläkin yskittää. Uusien unelma-asuntojen perässä on muuten juostu ihan tosissaan. Jos moukkamairen tuurilla onneni täyttyy, on uusi kotini lähes vastapäätä historiallista pulikointipaikkaa.

Olen ihmeissäni villiliisan puhdista ja viitsimisestä. Tunnen ehkä jopa jotain pientä kateuden kutinaa. Toisaalta onnistuneet päiväkerholaisen tekelemäiset joulukortit varmasti lämmittävät enemmän muiden mieltä kuin muutama vähentynyt selluliittimyky. Tiedä häntä.

Viikkoraportti: 50

2008-12-14T15:59:00.000+02:00

Maanantaina kävin uimassa Mäkelänrinteellä. Uin 2200 m. Aluksi 1600 ja toisella rykäisyllä vain 600, kun ei enää saunomisen jälkeen huvittanut ja masennuin vähän, kun suihkussa jostakin syystä lähti yhtäkkiä ihan helvetisti hiuksia päästä. Lisäksi minulla oli vähän ongelmia bikinien yläosien kanssa. Ensin näkyi paljasta pintaa yläkautta, sittemmin kiristysoperaatioiden jälkeen alakautta. Hankalaa. Helvetin noloa.

Tiistaina kävin hyvin reippaalla viiden kilometrin lenkillä, jossa aluksi vähän hölkkäiltiin, kiihdytettiin ja viimeinen kilometri olikin jo todella kovaa menoa. Tuntui hyvältä, kerrakin kai.

Sunnunataina eli tänään kävin pelaamassa sulkapalloa. Voitin kaikki erät. Harvinaista sekin.

Ensi viikolla luvassa fitballia, uintia, lenkkeilyä ja sulista.

Eikö muut todellakaan saa mitään aikaan? Siis liikunnan saralla?

Viikkoraportti: 49

2008-12-07T17:52:00.003+02:00

Maanantaina kävin fitballissa, jossa hivenen löysäilin mm. punnertaessa, koska en vaan jaksanut. Punnertaminen on vanhemmiten käynyt kovin haastavaksi, ja nenän laittaminen sormenpäiden yli tuo liikkeeseen jotakin sellaista momenttia, että en vaan pysty. Selästä pettää.

Tiistaina kävin viiden kilometrin juoksulenkillä, jossa tosin välillä kävin kirjastossa ja joulukortti-ikkunaostoksilta. Hyvin luisti askel.

Keskiviikkona kävin uimassa, mutta uintimatka jäi vähän epämääräiseksi, koska Yrjönkadulla menee niin helposti sekaisin. Uintia oli kuitenkin n. puoli tuntia. Sitten kävin saunassa ja palasin vesijuoksemaan, jonka lopetin seitsemän minuutin kohdalla outojen rintakipujen takia. Olen nyt päättänyt käydä uimassa joka viikko. Luulen, että päänahan uittaminen kloorissa tekee hyvää sen flooralle. Se onkin ollut taas poikkeuksellisen rasvakerroksen peitossa.

Torstaina kävin n. tunnin reippaalla kävelylenkillä, jonka aikana satoi mm. räntää ja rakeita. Tuuli oli myös välillä voimakas. Lenkkareista puhaltaa helposti läpi, millä on hivenen kuivattava mutta viileä efekti. Harvoin tulee tehtyä mitään niin epämiellyttävää kuin mitä se kävely loppumatkasta oli.

Lauantaina kävin taas sillä viiden kilsan lenkillä. Pisti mahaan ja oli muutenkin tuskaisaa melkein koko matkan.

Liikuntakortti meni vanhaksi ja mietityttää, kannattaisi uusia se nyt heti vai vasta ensi vuonna.

Mutkamäki-Maanis

2008-12-01T22:21:00.002+02:00

Kausi on avattu! Launtain mutkamäkeilin mallikkaasti uutukaisilla unelmasuksillani. Kuin joutsenen lento! Tuo vertaus käy lajiin kuin lajiin puhuessani hyvästä viilinkistä. Ulkoinen olemuksenihan on poikkeuksetta kuin nuori gaselli. En ollut ennen käynyt jäätiköllä laskettelemassa. Lunta oli hyvin. Monoistani en ole niinkään vakuuttunut sillä laskupäivän jälkeen oli jalkapohjani lähes tunnottomat ja seuraavana aamunakin kutisi hassusti päkiöiden iholla. Mitä sitä ei kauneuden vuosi kärsisi. Niinhän sitä sanotaan. Ehkä tämä johtuu siitä, että kokoni puolesta jouduin tyytymään miesten monomalliin. Ihan ne eivät ole nuo nettisivun mukaiset vaan viime vuoden mallia. All-day-monot luulin silti ostaneeni. Noh, kyllähän kengätkin joskus venyvät. Mukava tekosyy myös päästää iltapäivä lähinnä Glühweinin lipittelyksi. Sellaiseksi se vähän meni myös iltapäivän tuiskun takia.

Maanantaina viikko sitten kävelin tunnin reipasta kävelyä puhuessani Velsan kanssa puhelimessa. Lasken sen urheiluksi, koska pulssini oli monesta puheenaiheesta kiihtynyt. Minulla oli myös urheiluvaatteet päällä ja minulle tuli hiki. Tänään tuon maratoonipuhelun aikana kolistelin siivoten ja muuta. Sitä ei lasketa urheiluksi, tiedetään. Oli kyllä verkkarit. Noh. Puheenaiheet olivat myös lähinnä apeat tai järkyttävätkin tällä kertaa, mutta pulssi ei niin noussut. Pulssini nousee vain vihasta.

Tiistaina viime viikolla kävin kolmenvartin juoksulenkillä. En kyllä juossut kuin parikymmentä minuuttia, mutta hiki oli valtava. Meinasin pimeällä juoksupolulla myös jäädä saksanpaimenkoiran raatelemaksi. Ehkä raadelluksi joudutaan eikä jäädä. Siinä pahaa aavistamatta tein penkillä masulilihaksia ja koira hyökkäsi naamaa kohti. Tästä lähin en lähde poluille ilman otsalamppua, jolle saksalaiset nauravat. Taidan ottaa puukonkin mukaan, niin ei tarvitse enää kenenkään nauraa.

Minulla on urheilusuunnitelmana tälle viikolle lähinnä joulukorttien askartelu. Olen tärähtänyt. Pulssi saadaan siis ainakin nosteeseen. Jouluaskartelu minusta kuitenkin tuntui hupaisalta iltapuuhastelulta ja tarvikkeet ovat nyt tuossa hankittuina ja toimistolta varastettuna, niin ei auta enää arpoa. Haluaisin kuulla mullun ja liisun joulukorttipajasta. Undis kun on tainnut pettää koko tämän touhun, niin voisinkin uhkailla sitä ja liisuakin vaikka vielä kamalampien valokuvien julkaisemisella internetsgulissa. Buahaahahahahaaaaaaa!

Viikkoraportti: 48

2008-11-30T17:24:00.002+02:00

Olen ollut omituisessa flunssassa maanantaista alkaen ja olen edelleen hiukkasen. En ole tehnyt mitään, edes venytellyt, mistä syystä lonkat alkaa taas kiristää... Saakeli.

Huomenna menen kyllä Fitballiin tekemään muutaman vatsalihaksen - tai no otan ainakin kamat mukaan töihin. Ballin jälkeen menenkin veljeni luo tapaamaan Saanan uutta hauvavauvaa, Tahvoa. Ostin Tahvolle kivan kalalelunkin. Katsokaas:

Se tuo minulle vähän mieleen Henna Kalinaisen elikäs BB-Hennan. Henna ei taida voittaa Big Brotheria, joka muuten päättyy tänään, onhan Henna meinaan pudonnut sieltä jo aika päivää sitten. Kannatin Hennaa sen ajan, kun hän siellä oli. Hän vaikutti mielenkiintoiselta tyypiltä. Harmi, että sittemmin selvisi, että hänen omituisuuteensa on syynä lähinnä vain huono itsetunto.

No, eteenpäin. Alkava viikko ei ainakaan liikunnallisessa mielessä voi olla huonompi kuin tämä.

Viikkoraportti: 47

2008-11-24T22:07:00.004+02:00

Tiistaina kävin hölkkä-juoksemassa 35 min. Oli mukavaa ja kevyeltä tuntui loppujen lopuksi. Sitä ennen tosin piti maanitella itseä lähtemään ainakin 2.5 tuntia.

Torstaina kävin hölkkä-juoksemassa ja kävelemässä yhteensä n 1 h 15 min. Aluksi meni ihan mukavasti, ja tahti oli kova, mutta se loppui kuin seinään, kun juoksukaverini alkoi yhtäkkiä ja yllättäen itkeä. Loppumatka meni sekalaisesti hölkkäillen ja reippaasti kävellen.

Sunnuntaina piti sitten hätäpäissä mennä ylälipastoliikunnan ohjattuun Bodyyn. Siellä hikoilin ja huohotin. Huomaan kehittyneeni sellaisesta takarivin sekoilevasta pinnarista eturivin yli-innokkaisiin. Sitten juoksin matolla vielä 20 min. Tuntui että molemmissa säärissä on penikkatauti, vaikka loppua kohden molempien kipu alkoi hellittää. Lisäksi juoksu alkoi muutenkin sujua mitä pidemmälle pääsi.

Ulkoliikuntakausi rajoittuu Helsingissä nyt lähinnä vain hiihtoon.

Tili auki

2008-11-21T16:29:00.002+02:00

Tytskit. Kyllä te tämän tiedätte. Olen syntynyt voittajaksi.

buahahahahaaaaaaa. Haasteen huutoinen nauru ja virnistys vätyksille.

Säännöt:

-vähintään kolme suorituskertaa kalenteriviikossa
-yhteensä vähintään 90 minuuttia yhteiskestoltaan
-vain oikea urheilu lasketaan. Ei siis mitään hyötypuuhastelua tai työmatkapyöräilyä
-raportointi haukkalassa
-rangaistus suorittamattomuudesta langetetaan viimeistään alkavan viikon maanantai-iltana
-rangaistus on muiden haukkalalaisten parhaaksi katsoma tilanteeseen sopiva tehtävä tai kielto

Budapestin jälkeinen viikko omalta osaltani:

maanantai: yleistä vätystelyä ja traumoista toipumista
tiistai: tunnin reipas hikikävely urheiluvarusteissa
keskiviikko: tunnin reipas hikikävely/puolijuoksu valoisan aikaan! mainitakseni vain että onnistuin valoisan aikaan pihalle.
torstai: 30 min hikijuoksulenkki ja masulihaksia ja selkälihaksia.

Aion tehdä siis loppuviikon eli viikonlopun vain epähikiasioita!

mus pus ja hyvää viikonloppua!

Vuosipäiväkuumetta

2008-03-14T12:50:00.001+02:00

Kuuden päivän päästä on Haukkalan vuosipäivä!! jipii. Heräisitte hyvät haukat eloon.

Mutkamäkeillen

2008-01-28T11:34:00.001+02:00

Kehottaisin haukkaajia intoutumaan jotenkin väkikeinoin talviurheilulajeista. Minä olen lähinnä höyrähtänyt laskettelusta nyt kauden ollessa olemassa. Nyt kai Etelä-Suomessakin on maa valkiana. Ei muuta kuin sivakoimaan! Koitan olla kannustava.

Viimeiset kaksi viikonloppua olen hiukkasen mutkamäkeillyt ja kipuillut sitten koko alkuviikon lihasjomotustani. En tietenkään anna lihasteni mitenkään palautua vaan pyrin menemään voikkailemaan tai spinningiin vielä kun lihakset ovat kipeät. Olen koittanut työajalla kuukkeloida tietoja liittyen salaperäisiin laskettelulihaksiin, joiden olemassaolosta minulla ei tähän mennessä ole juurikaan ollut havaintoja. En löydä mitään herkullisia tietopaketteja. Haukkaamollani olisi erityinen laskettelujumppa tiistai-iltaisin, mutta en ole tohtinut sinne mennä kyykkyilemään, koska missaisin Dr. Housen tiistaijakson. Jotain rotia.

Mutkamäkeilyn kokonaisvaltaisuus on yllättänyt minut. Jomotus on vallalla aina hartioista pohkeisiin sekä etu- että takapuolella ruumista. Takapuolella on erityisiä kipupisteitä intensiivisistä kaatumisharjoituksista. Kaatumistyylissä minulla on vielä reenattavaa. Kaikista hedelmällisintä palautetta ajatellen on kupsahdella selkänsä yli lumi pöllyten suoraan hiihtohissin alla. Ihmiset iloisesti huutelevat ja kannustavat saadessaan viihdettä tuolihississä kiikkuessaan. Kaaduin lauantaina vain kahdesti ja aiempana viikonloppuna kahtena laskupäivänä vain kerran kumpanakin päivänä. Treenaaminen on siis suoritettava todella tehokkaasti. En löytänyt teoriaa tähänkään internetsgulin avartavasta maailmasta.

Villis on uudessa ornitologiharrastuksessaan lintuasioidemme uusi asiantuntija. Mielestäni tuohon harrastukseen voisi yhdistää kuntourheilun oikein näppärästi. Linnutkaan eivät välttämättä niin peljästy, jos niiden tykö hissukseen suksilla hiipii.

Tällä viikolla olen ajatellut toteuttaa tavoitellun kohtuuttomuuden osallistumalla keskiviikkona kahteen peräkkäiseen spinningtuntiin. Vuoden kauhisteltuani hulluja germejä, jotka polkevat munamankelia energiajuomineen kaksi tai kolmekin tunnin spinningtuntia peräkkäin, voisin jo itsekin alentua moiseen ihanaan kohtuuttomuuteen. Katsotaan tohdinko.

Voimat vähissä

2008-01-07T23:07:00.000+02:00

Eilen soittelin vähän pianoa. Piti aina välillä vaihtaa kappaleesta toiseen, kun jotkut tsyget niin kovasti väsyttivät käsivarsiani. Lopulta alkoi ihan rintalihaksissakin tuntua.

On mennyt vointi aika heikoksi, näemmä.

Rentoutus

2007-12-28T10:59:00.000+02:00

Koska olen utelias ja ennakkoluuloton ihminen, päätin mennä joulun alla yliopistoliikunnan rentoutustunnille. Okei, tuo ennakkoluulottomuus ei välttämättä pidä aina niin paikkaansa, mutta ainakin yritän olla. No, ehkä en aina niin yritäkään, mutta tavallaan haluaisin olla tai ainakin ihailen ihmisiä, jotka ovat. Oikeastihan minua rentoutukseen ajoi se, että jouduin käymään Kumpulassa iltapäivällä. Koska minulla sattui olemaan samaisena iltana sulistunti samaisessa kaupunginosassa, piti keksiä jotakin ajanvietettä. Koska olen nykyään niin laiska käymään yksin salilla eikä ryhmäliikunnalla ei ollut muuta tarjottavaa kuin tuo hörhötunti, päätin siis mennä sinne.

Astelin sisään ja katselin, mitä muut puuhailivat. Siellähän ne makoilivat pitkin pituuttaan selällään lattialla, joten päätin itse käydä samanlaiseen asentoon. Ohjaaja kertoi herti ensimmäiseksi, että tällä kerralla tunnin päätteeksi emme teekään mielikuvamatkaa omaan voimamaisemaamme vaan omaan rakkauden huoneeseemme. Se on ikään kuin hänen joululahjansa meille. Voimamaisemasta minulle tuli mieleen heti Undulaatin voimaeläin, joka on muistaakseni mato, voimamato. Hän saa siihen yhteyden koskettamalla nenäänsä. Undulaatti kehitti itselleen voimaeläimen ollessamme helmikuussa Nyyti ry:n flirttailukurssilla. Siellä piti keksiä itselleen oma voimaeläin, jolta pyytää siltä sitten apua, jos on vaikeuksia kommunikaatiotilanteissa. Minä koitin silloinkin olla kovin ennakkoluuloton, mutten kyennyt siihen ihan niin hyvin kuin Undulaatti matoineen.

Minua alkoi hivenen huvittaa koko ajatus tulevasta mielikuvamatkasta rakkauden huoneeseen, ja se oli paikoin jopa hyvin vaikeasti hillittävää. Se vaikeutti rentoutusta siis, kun aina välillä muistaessani tulevan mielikuvamatkan tuli sellaisia kouristuksenomaisia kohtauksia, joissa lihakset jännittyivät ja ajatus keskittyi itsensä hillitsemiseen ja rauhoittamiseen. Muutenhan siellä se ohjattu rentoutus oli ihan ok: raajat kuviteltiin hiekkasäkeiksi, joista hiekka valui maahan, tai itsensä kuviteltiin puuksi, jonka juuret kaivautuivat syvälle maahan. Ne oli minusta ihan hyviä mielikuvia, ja koin olevani hyvin rento. Näiden jälkeen piti miettiä, mitä väriä omasta sydämestä puuttuu ja hengittää tätä väriä omaan sydämeen. Ajattelin tietenkin, että "wtf?" ja "voi sakelin saakeli", kunnes muistin taas olla ennakkoluuloton. Päätin hengittää sinistä väriä, koska en osaa tarkkailla niin hyvin itseäni ja kehoani, että olisin osannut analyyttisesti ja perusteellisesti päättää sydämestäni puuttuvan värin.

Mielikuvaharjoitus jatkui, ja kuvittelimme ympärillemme sydämestämme puuttuvasta väristä muodostuneen kuplan, jonka sisälle kuljimme omaan rakkauden huoneeseen. Minä ajattelin sellaisen punaisen, pyöreän tilan, jonka lattialla on sellainen pitkäkarvainen vaaleanpunainen lattiamatto ja sivuilla tekonahkaiset istuimet tai sohvat koko tilan ympäri. Huoneessa oli aika hämärää ja ehkä vähän savuistakin. Olin yksin ja voimakas. Sen jälkeen näin, että tila itseasiassa on universumin halki lentävässä avaruusraketissa. Jälkikäteen voi ajatella kuvitelman olevan kuin Barbarella-elokuvasta, jota en tosin koskaan olen nähnyt, mutta ylistäviä kehuja olen miehiltä kuullut. Tämän jälkeen aloin ajatella omiani, mitä jatkoin koko pian päättyvän tunnin loppuun.

Koin todella kyllä rentoutuvani aivan täydellisesti ja illalla nukahdin kuin tukki. En kuitenkaan taida mennä sinne enää. Hävisin siinä rentoutustunnin jälkeisessä suliksessakin, itse asiassa kaikissa erissä. Se ei tosin poikkea tavallisuudesta mitenkään.

toisia toruva Tonttu Tomera

2007-12-20T20:49:00.000+02:00

hi hi

häpeäisitte laiskat joulukinkkuliinit.

Ajattelin vain kertoa, ettei mitkään minun lakkoni ole juuri pitäneet. En kai ole muita parempi sittenkään. Toki voitan monenlaisia titteleitä ja kilpailuita, mutta joskus (harvoin) häviän omat vetoni ja lakkoni ja muut. Tiistaina kyllä olin jumpassa ja masulijumpassa. Muuten olen möllötellyt.

aih! Mutta olinhan mutkamäessä lauantaina. Paavo Polvi käyttäytyi mallikelpoisesti ja minä tunsin jotain vierasta virtaa. Kaunista joka puolella. Se on kai se kylmä ja sen sellainen. Lumi ja leppeys.

Hyvää joulun odotusta. Huomenna ostan ensimmäiset makkarat. njam.

Tonttu Tomera

2007-12-07T15:16:00.000+02:00

Minäpäs kävinkin yli puolen tunnin juoksulenkillä tiistai-iltana ja puristelin menemään 465 kilukaluria. Keskiviikkona olin tunnin selkäjumpassa, jonka jäljiltä heräsin seuraavana yönä kiristäviin pohjesärkyihin ja vatsalihakseni ovat vieläkin kuin poltteessa. Pyöräilin vielä kotiin ja siinä välissä osallistuin puolikkaaseen minibauch-tuntiin. Eilen en voinut lainkaan kyykistyä, koska reisi- ja perselihakseni olivat niin rikki.

Olen myös suklaa- ja älymääräherkkulakossa, mikä tarkoittaa suklaan osalta totaalikieltäytymistä (olen sortunut jo neljä kertaa) ja muiden herkkujen osalta mahdollista "ei ehkä ihan joka päivä"-harkintaa. Olen myös alkoholittomuuslakossa jouluun asti. Nämä lakot alkoivat sunnuntaina treenattuani vatsalihaksiani koko sunnuntain suuren valkoisen posliinipuhelimen äärellä ja niiden piti visusti pitää jouluaattoon asti. Eilen olin jo aika kännissä toimiston pikkujouluissa tai oikeastaan jo ensimmäisen glühwein-mukillisen jälkeen. Vaikeuksista voittoon!

Huomenna saan kolttuni, jossa vieläkään ei ole hihoja. Alli-ongelma ei ole enää niin paha katseltuani linnan juhlien koosteita. Minulla on oikeastaan ihan kivat kädet (itsepetosta), enkä aio epätoivolla tehdä lihastulehdusta ojentajiini ennen joulua reenaamalla niitä ylenmäärin. Olen niin vahva tahdoltani ja päättäväinen ihminen. Oktoberfesteista alkoi muuten tupakkalakko, jonka rikoin vain aiemmalla Helsinki-vierailulla tuhomäärin ja eilen tupruttelin yhden savukkeen.

Toivon meille lihallista joulun odotusta kaikista lakoista huolimatta. En tiedä, onko Suomessa vielä Alko-lakko tai muuta.

Hävettää muidenkin puolesta

2007-12-03T17:24:00.000+02:00

On tää sit noloo. Viimeisestä postauksesta Haukkalaan on jo lähes kaksi viikkoa, ja koko marraskuun ajalta on peräti kaksi kirjoitusta. Eikö kukaan meistä haukkalalalaisista tosiaan enää sporttaa tai edes suunnittele sellaista? Onko haukka surkastunut?

Minä en ole sporttaillut koko syksynä, vaikka se on ollut jatkuvasti suunnitelmissa. Silloin tällöin olen kyllä kunnostaunut hyötyliikunnassa ja kävellyt tai pyöräillyt bussilla matkustamisen sijaan. Nastakin on pakottanut kävelemään rappuset viidenteen kerrokseen. Pyöräily muuten on aika kylmää näin alkutalvisaikaan etenkin jos pyörä on kastunut ja sen jälkeen jätetty ulkosalle jäätymään, kokemuksen syvällä rintaäänellä. Viime viikolla takamukseni oli koetuksella, kun tsygäilin jäätyneellä satulalla aamulla keskustaan ja illalla takaisin. Sunnuntaiaamuna koin jännittäviä pyöräilyhetkiä, kun yöllä oli satanut kymmenisen sentti märkää lunta eikä pikkuteitä oltu vielä aurattu. Isoilla teillä puolestaan kura lensi.

Onneksi kohta alkaa joululoma. Kaikki sisäsporttipaikat on suljettuna, joten ei edes tarvitse potea huonoa omatuntoa kuntoilemattomuudesta. Voi keskittyä pitkiin, seesteisiin kävelyretkiin pimeyden syleilyssä sekä kinkkuun, suussa sulavaan suklaaseen ja joulupukin tuomiin paksuihin kirjoihin (vinkvink kaverit!). Sitten onkin jo uusi vuosi, jolloin on luonnollisesti helpompi ottaa itseään niskasta kiinni sporttaamisen suhteen ja aloittaa vaikka joku uusi kiva urheiluharraste. Sitä odotellessa.

Kinkku kiiltää kauas

2007-11-20T11:24:00.000+02:00

Mietin joulua. Hartahasti. Ruokavalioni perustuu pitkälti suklaaseen. On tärkeä harjoitella. Kinkun kanssa olen ollut laiska. Kinkussa on kuitenkin voimaa ja sen tavoittelu uskomattoman motivoivaa. Minulla on kinkkukompleksi. Omani kiiltää.

Olen spinningöinyt muutaman kerran viikossa. Kerran nostin rautaa ja pumppasin haukkaa. Lihakseni olivat viikon sen jälkeen kivuissa. Torstaisin olen osallistunut tunnin selkäjumppaan ja puolen tunnin mahajumppaan. Mahajumpassa olen keskittynyt lähinnä hengittelyyn selän kurittamisen jäljiltä. Selkäni on jumpan jälkeen kuin tunnin ruoskinnan jäljiltä. Tosin kipu tulee sisältä päin. Lihakseni ovat jo aivan tottuneet spinning-revitykseen, mutta mikä tahansa muu urheilumuoto tuo ongelmia. Pyöräretket ovat olleet iloinen lisä reeniohjelmaani ;). hih. Olli Olkapää pääsee taas torstaina erityissyyniin. En ole tehnyt mitään neuvottuja jumppaliikkeitä kahteen kuukauteen.

Luulen joulun siintävän monella tavalla merkillisenä simmuissani. Sen kiilto on kirkas ja lähes häikäisevä. Hankin sisareni hoojuhlaan juhlapuvun, josta puuttuvat hihat. Nyt on haukkaamisella todellinen kiire! Onko pikavinkkejä? Miten saan täydellisen ylävartalon neljässä viikossa? Kiilto saattaa sokeuttaa. ohops. Auttaisiko suklaalakko?

Harjoittelemattomuutta

2007-11-03T09:51:00.000+02:00

Viimeisen 3,5 viikon aikana olen onnistunut treenaamaan vain 1 kerran. Ensin olin lomalla, jonka käytin juopottelemalla Virroilla, Iisalmessa ja Teuvalla. Sen jälkeen jouduinkin paikkaamaan poissaoloani duneksissa ylitöiden muodossa ja muitakin aikaa vieviä puuhia oli, kuten auton katsastus. Saappini onkin muuten nyt eri hyvässä kunnossa. Tuo lähetystönsininen kaunotar on minulle lähes kuin vaimo, muttei sen kanssa voi harrastaa seksiä. Toki olen nähnyt intternetissä kuvia, joissa joku nussii autoa, mutta eihän tosielämä ole sellaista. Internethän on vain satua.

Tällä viikolla oli tarkoitus kuntoilla, mutta istuessani maanantai-aamuna tuolille rasahti selässä jotain ja vieläkin se on kipeä. Ehkä täytyy taas aloittaa pienimuotoinen kuntosalillakäynti, jotta pysyisin vetreänä, vaikka esim. lihasta kasvattavaa vaikutusta sellaisella ei ole, ellei ala treenaamaan monta kertaa viikossa ja syömään oikein.

Ehkä pääsen joskus vielä sairaseläkkeelle <3 <3

Ostin myös vaa'an jolla aion tarkkailla painon kehitystä, mutta harmillisesti en ole päässyt käyttämään sitä kuin kerran. Aion punnita itseni aina kuntoilun jälkeen ja alkaa piirtää excelillä ns. läski-graafia. Sitä on kiva sitten esitellä haukankasvattajissa ja vaatia muitakin julkaisemaan sellaista.

Kinkku ja jouluilme

2007-10-25T13:32:00.000+02:00

Joulupäivään on tasan kaksi kuukautta! On aika alkaa kinkun syömisen harjoittelu tosissaan. Olisi myös korkea aika alkaa urheilla pitkän juhlimis- ja sitä seuranneen sairastelukauden jälkeen. Joulukinkun maksimaalisen syömisen salaisuutena voi nimittäin olla säännöllisen liikunnan mukanaan tuoma kyltymätön ruokahalu.

Painoni on pudonnut hälyyttävästi, reiteni tikkuistuneet, haukkani puikuloitunut ja housuni väljentyneet tämän kolmen-neljän viikon liikkumattomuuden myötä. Hämmentävää. Peruskuntoni on kai pysynyt kuitenkin välttävänä kaikkien pitkien kävelyhetkien myötä. Helsingissä, Münchenissä ja Zürichissä suoritetut tuntien ja tuntien pituiset haahuilukävelylenkit kai tuovat kuitenkin mukanaan jonkinlaista energian kulutusta ja kuntoa ylläpitävää möllötystä. Yskiessä vatsalihakset reenaantuvat kuin itsestään myös nukkuessa. Olin kuitenkin äärimmäisen yllättynyt, etten saanut tiistaina enkä keskiviikkona sydänkohtausta uhmatessani spinningtunteja viikkojen tauon jälkeen. Etureisiäni hiukan pakottaa, mutta muuten minulla on vallan vireä olo.

Kasvojeni lihaksistoa olen pitänyt yllä todella monipuolisesti. Erilaiset vimmailmeet reenaavat aivan eri lihaksia kuin tekopyhä kestohymy. Jouluna perheessäni jaetaan epävirallinen jouluilmepalkinto aina parhaalle "koitan miellyttää muita/äitiä"-tekohymyvirnistykselle. Luulen, että mahikseni ovat tänä vuonna suorastaan epäreilun hyvät. Olenhan koko vuoden päässyt päivittäin reenaamaan erilaisia "tämähän on kivaa"-tekovirnistyksiä ja lisäksi lihansyöntini on ollut määrällisesti valtavaa aiempiin vuosiin verrattuna, joten vatsanpurutkaan eivät voi pilata ilmeitäni. Olen sitäpaitsi niin kestotyytyväinen, että ilmeeni saattavat mennä jopa täydestä tai oikeasti jopa olla aitoja. Hämmentävää sekin.

En yltänyt kummallakaan spinningtunnilla yli 700 kalorin kulutukseen. Harmillista.

Suunnitelmissa ryhtiliike

2007-10-11T18:41:00.000+02:00

Meillä kaikilla haukkalaisilla näyttää olevan motivaatio kateissa, S-lovella laulunsanoitusten ja meillä muilla urheilun kanssa. Itsekin olen ajatutunut outoon välitilaan kesä- ja talvilajien suhteen, vaikka syksy on jo pitkällä. Ensi viikolla aloitan ryhtiliikkeen sekä gradun että talvilajien suhteen. Tsekkasin jo tänään Yliopistoliikunnan parhaat jumppatunnit ja balettitarjonnan. Olen ihan varma, että saan sporttiseuraa myös V-liisasta. Kaipailen kovasti erästä syksyä, jolloin perjantai-iltana ensin sportattiin ja sitten ryhdyttiin viikonlopun viettoon saunomalla ja muutamalla oluella.

Olen löytänyt uuden idolin, presidentti Putinin. Hän harrastaa judoa ja muita miehisiä lajeja. Siinä vasta miesten mies. Ja mikä hieno ura takana ja vielä edessäkin.

Oktober-otanta

2007-10-11T16:01:00.000+02:00

Olen juonut aivan käsittämättömiä määriä olutta. Tiedän tekeväni jokaisen haukkalalaisen onnelliseksi tai vähintäänkin kateelliseksi. Oktoberfestien litran tuoppi painaa jo tyhjänä niin paljon, että haukan voi nähdä paisuvan vallan silmissä. Seuraavana aamuna se sykkii. Ihmeellistä tämä elämä etelässä.

16.9. jälkeen olen käynyt kerran juoksulenkillä ja kerran spinnaamassa. Juokseminen levänneillä lihaksilla on ihmeellisen lentävää! Hikoillut olen toki paljon tanssin tiimellyksessä ja jälkitiloissa. Urheilu on myös ollut tärkeä teema ajatuksissani. Toimintaan pääsee vasta flunssan kaikottua. Helsingin matkallani harrastin myös paljon palauttavia kävelylenkkejä sekä pääkaupunkiseudulla että Satakunnassa. Emme löytäneet sieniä sieniretkellä. Löysin monta olutta aina kun yritin mennä jonnekin kävellen, koska minulla ei ollut bussilippua.

En pysty antamaan luotettavia tilastolukuja, mutta luulen tehneeni todellisia henkilökohtaisia ennätyksiä. Olen niiiiiiiiiiiiiiiiin ylpeä itsestäni.

Synnintunnustus

2007-09-26T10:37:00.000+02:00

En ole käynyt lenkillä kohta kolmeen viikkoon. Salilla en ole käynyt ehkä pariin viikkoon. En ole tehnyt mitään paitsi pyöräillyt ja pelannut sulista ehkä juuri ja juuri kerran viikossa.

On ollut muka muuta tekemistä...

Tulevaisuudesta sen verran, että uskon elämän olevan oikein hyvää, jos saan yökaudet vain lukea Arto Melleriä ja soittaa pianoa ja päivisin käppäillä kaupungilla ympäriinsä erilaisissa, omituisissa, pienissä tapahtumissa esimerkiksi suuren idolini Freddie Mercuryn näköisenä:

Urheilun ajatteleminenkin tuntuu rasittavalta.

Eväitä ja uusia lajeja

2007-09-18T11:22:00.000+02:00

Harjoitin hiljattain itselleni täysin uusia lajeja. Pohjustukseksi voisin kirjoittaa pitkät pätkät siitä, ovatko kyseiset lajit oikeastaan urheilua, mutta ei minulla asiasta ole varsinaista kiihkeää ja jakamisen arvoista mielipidettä. Wikipedian urheilulajilistasta löytyi purjehdus, mutta motocrossailu ei ole päässyt joukkoon. Mukavia ulkoilulajeja joka tapauksessa molemmat. Tällaisessa rennossa ulkoliikunnassa eväillä on suorituksen onnistumiseen erittäin suuri merkitys.

Toissa lauantaina oli Epen polttarit ja menimme morocrossailemaan. Ennen suoritusta söimme tietysti tukevan aamiaisen, johon sisältyi mm. lasillinen kuohuviiniä, herkkuvoileivät, hedelmäsalaatti ja tiikerikakku.

Motocrossailussa varusteet oli tietty aika siistit. Sai ajohaalarit, polvisuojat, kypärän ja kommandopipon sen alle sekä rintapanssarin. Rintapanssarin myötä tuli aika Master of the Universe He-man -olo. Itse motocrossailu oli myös aika hauskaa. Lisäjännitystä tähän extreme-lajiin toi se, että viereisellä radalla joku jantteri ylitti omat taitonsa ja katkaisi reisiluunsa ja toisen jalan nilkan. Ensin tutustuin crossimopooni köröttelemällä ympäriinsä tasaisella maalla ykkönen silmässä. Sitten vaihdoin oikein kakkoselle ja ajoin radan läpi pariinkin kertaan. Selvisin kaatuilematta, ja vain kerran juutuin mutaan. Siitäkin olisin selvinnyt ihan kunnialla, ellen olisi jarrutellut turhia vaan olisin ajanut täysillä läpi. Suorituksen jälkeen söimme välipalaa, johon sisältyi paljon kuohuviiniä, olutta sekä muutama herkkuvoikkari.

Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa elämässäni purjehtimassa. Länteen päin oli kohtalainen myötätuuli, joten tyydyin istuskelemaan ja katselemaan maisemia. Rantauduimme Vasikkasaareen. Grillasimme lampaan sisäfilettä ja maissintähkiä, lisukkeina oli patonkia, juustoja, tomaattia ja suklaata. Onneksi sain energiavarannot täyteen, sillä takaisintulomatkalla jouduin tositoimiin. Kryssimme vastatuuleen ja koko ajan piti olla joko kiristämässä tai löysäämässä purjetta. Eväistä huolimatta en osaa arvioida, onnistuinko tässä optimaalisesti.

Loppuarviot:

Motocrossi: ei kovin urheilullista, sillä hiki tuli lähinnä jännityksestä. Ei tainnut vaatia edes kummoisia lihaksia. Varusteet erinomaiset. Voisin hupimielessä kokeilla uudestaan. Eväät erinomaiset.

Purjehdus: ei kovin urheilullista. Ilman kunnon varusteita tulisi tosi kylmä. Purjeen kiristämisessä käytin paitsi ylävartaloa myös jalkoja. Purjeveneen liike aalloissa oli tosi miellyttävää. Halusin oikein mielelläni uudelle purjehdusmatkalle. Eväät erinomaiset.

Spür dein Körper!

2007-09-17T10:55:00.000+02:00

Tunnen reiteni ja ruumiini olemassaolon.

Spinning- ja jumppaohjaaja Karinilla on tapana huutaa: "Spür dein Körper!" ("tunne vartalosi!"), mikä aina saa minut vähintäänkin naurahtamaan.

Viime viikolla taisin maanantaina käydä spinningissä, tiistaina nostamassa rautaa ja masulijumpassa, torstaina juoksemassa pyräyksen ja perjantaina spinningissä. Lauantaina pakenin vuorille kahden ruotsalaispojan ja yhden suomalaistytön kanssa. Vuorelle kavutessani todella tunsin kehoni. Reiteni ja polveni huutavat vieläkin jokaista liikahtamista ja jalkoihini nirhautuneet rakot kiljahtavat olostaan. Minun pitäisi lopettaa reisikeskeiset lajit, koska housuostoksilla on "lahkeen pituus"- ja "leveä ahteri"-ongelmien lisänä nykyään tukkimaiset etureisilihakseni. Pakkourheilua ei kuitenkaan niin vain lopeteta. Lihakseni eivät koskaan ehdi palautua aiemmasta reenistä ja kipuilevat tuntuvasti. Tai sitten kaikki on vain ihraa, kivuliasta bratwurstin kasvatetta.

Vuorilla oli kaunista.

Pääsenkin tästä nyt Suomeen lepäilemään ja treenailemaan oleellisia lajeja Oktoberfest-suoritukseen.

Olli Olkapää on ollut kiltisti. Olen antanut sille huutia erinäisin jumppaliikkein. Ollin terapeutti tosin on muuttunut maanvaivaksi punttiksella. Olen alkanut esittää sille terapeuttitytölle, että puhuisin paljon huonompaa saksaa kuin oikeasti ja etten ihan ymmärtäisi kaikkea, jottei hän aina hyökkäisi kimppuuni ja kyselemään, miten olkapääni voi. Minä kysyn, jos on asiaa. En kestä tätä eurooppalaista palvelu-sosiaalisuus-meininkiä ;).

Välillä pidempiäkin lenkkejä

2007-09-08T18:12:00.000+02:00

Suomen lentopallojoukkueen yllättävän kova suoriutuminen Italiaa vastaan pakotti minut polkemaan toissapäivänä 1 h 13 min 51 s, joka taitaa olla tähän mennessä pisin pyöräilysessioni. Kehtasivat sitten vielä viidennessä erässä hävitä, mokomatkin.

Tahtoisin sellaisen kuntopyörän, jonka saa kiinnitettyä usb:n kautta tietokoneeseen. Kuntopyörää voisi myös käyttää peliohjaimena ja sitten voitaisiin tehdä vaikka peli nimeltä "tour de france". Se voisi olla realistic-tasolla melko vaativa peli. Tai sitten voitaisiin kehittää näytönsäästäjä, jossa maisemat muuttuisivat sitä mukaa kun polkee. Kaikkein paras treenin vauhdittaja olisi toki sellainen strippari, joka vähentäisi vaatteita sitä mukaa mitä kovempaa ja pidempään polkee. Kummallista ettei näin loistavia tuotteita ole vielä kehitetty. Ottakaapa kuntopyörän valmistajat nyt pyörää sarvista!

Postauksieni pakollinen paha tulee seuraavaksi. Tarkoitan nyt epäsovinnaista sanoitustani, jollainen täytyy aina joka viestiin ujuttaa pahennuksen herättämiseksi. On syytä kuitenkin täsmentää, että niiden polttoaine on monesti tietynlainen yhteiskunnassa vallitseva valheellinen tai epäluonnollinen ns. yhden totuuden suhtautuminen johonkin asiaan. Tämä konteksti on syytä pitää mielessä ja lukea se rivien välistä. Siis ennen kuin aletaan rähistä.

---
1. säk.

Viimein silmissä sumenee / viimeisin mitä näen on kun veri /
lämpimän veden tummanpunaiseksi värjää
se minkä suoritin / olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten /
silloin kun huomasin, etten maailmassa pärjää /

kerto:

Näin viimein loppuu surkea elämä / koskaan en saanut mitään aikaan
paljon jos surua jälkeeni kylvinkin / enää en tuota kellekään vaivaa
Maailmassa yksin jos lieninkin / enää ei se mitään haittaa
kun kuitenkin lopulta samalla tavalla / kuolema aina viljaansa taittaa

2. säk

Kun pelkästään vituttaa / eikä valoa näy, on pimeää niin
tai jos näkyykin niin se on suuaukko helvettiin
Ja kun ei arvosta vankilaa / täytyy suunnitella karkumatkaa
niin kovin vaikeaa enää muuten on jatkaa

kerto:

Näin viimein loppuu surkea elämä / koskaan en saanut mitään aikaan
paljon jos surua jälkeeni kylvinkin / enää en tuota kellekään vaivaa
Maailmassa yksin jos lieninkin / enää ei se mitään haittaa
kun kuitenkin lopulta samalla tavalla / kuolema aina viljaansa taittaa

------

Uusi, varma taktiikka kiistapalloihin

2007-09-06T16:03:00.000+02:00

Eilen iltakävelyllä pysähdyin vähän katselemaan puulaakijalkapalloa, jota noin keski-ikäiset ja keskipaksut, minulle tuntemattomat miehet pelailivat Koskelan varikon luona olevalla kentällä. Mieleenpainuvin oli eräs jamppa, joka yhdessä tilanteessa alkoi odottamatta äristä ja karjua kovaa itsekseen siten, että vastapuolen pelaaja pelästyi ja antoi pallon ilmeisen suosiolla tälle ärisijälle.

Harmi, ettei lajeissa, joita itse harrastan, tuollainen menettely tuota juuri hyötyä. Ainoastaan pesiksessä lukkarina voisi pelästyttää lyöjiä kunnon murinalla, mutta ei minua kuitenkaan koskaan päästetä lukkaroimaan, kun en varmaan jaksa heittää edes ykköselle asti. Ehkä sisävuorolla voisi toisaalta pesästä pesään juostessa huutaa ja mekkaloida niin paljon, että pesävahdilta tipahtaisi järkytyksestä pallo kädestä.

Vammakerhon verryttelemätön pesisilta

2007-09-05T10:51:00.000+02:00

Viilenevät ilmat ovat ilmeisesti saaneet lämmön karkaamaan pelaajien lihaksista. Loukkaantuneita eilen olivat mm:

Samuli: edellisellä kerralla loukaantunut reisi vaivasi edelleen
Ulla: edellisellä kerralla nilkasta nivelsiteet, mistä vielä riesaa. Uutena lihaskramppeja ja -revähdyksiä...?
Lennu: lonkankoukistajan revähdys
Kosti: jokin reisirevähdys
Olli: olkapäävaiva

Näytti tosi upealta, kun vammaiset ulkokenttäpelaajat nilkuttavat pallon perässä samalla kun toiset klinkuttajat sykkivät pesältä toiselle. Siitä olisi niin pitänyt saada videokuvaa.

Oli muuten aika hieno (ja epäilemättä ainutlaatuinen) tunne olla kerrankin voittajien puolella.

Viikon suoritukset

2007-09-02T15:15:00.001+02:00

Maanantaina en tehnyt mitään erityistä. Tiistaina pelattiin pesistä. Turpiin tuli niin että suhina kävi. Keskiviikkona hölkkäilin rennosti rapakon ympäri, 13 km. Torstaina lenkki oli 8 km, josta osa tuli paineltuia vauhdikkaasti ehkä viiskybäsen mummon perässä, joka jo lenkin alkuvaiheessa ohitti minut ja hölkötteli samaa reittiä kuin mitä itse olin suunnitellut. Näin sain hänestä oivan jäniksen. En kuitenkaan aivan pysynyt mamsun tahdissa. Saakeli.

Ja turha ruveta tässä jeesustelemaan, että omaa suoritustahan kaikki tekevät ja muihin vertaaminen on hölmöä... Kaunis ajatus, mutta liian teoreettinen.

Perjantaina pelasin sulista. Turpaan tuli taas kaikissa erissä niin että suhina vaan kävi. Välillä teki mieli pyytää vastustajaa hälyyttämään ambulanssi, sillä oli aivan lopenuupunut. Aivan helvetillisen rankkaa. Oli kivaa, mutta toisaalta harmittaa olla aina kaikkista huonoin. Suliksen jälkeen tein vähän salilla löysiä polviharjoituksia ja sitäkin löysempiä hauiskääntöjä. Olen siis sortunut jalkatreeniin, mutta siis ihan vaan polvien takia. Illalla menin katsomaan ilotulituksia ja juomaan yhden kaljan, jota oli kylläkin vaikea pitää oikeassa kädessä, joka pelin jäljiltä oli kovin turta ja tärisevä.

Lauantaina pakarat olivat suliksen seurauksena tosi kipeät, joten pidin lepopäivää. Yllättävän monissa tilantessa takapuoltaan tuleekin käytettyä kuten esimerkiksi kävellessä ja istuutuessa. Illalla join taas yhden oluen vasemmalla kädellä, sillä oikea ei ollut vieläkään palannut elävien kirjoihin. Sunnuntaina kävin juoksemassa vitosen lenkin. Pakarat parahtelivat vieläkin ja tuntui, että oikeassa sääressä on TAAS penikkatauti. Ei siinä oikein kipuja ole vaan pelkkä voimakas tunne, mutta en oikein saa jalkaa suoristettua ja askellusta pehmeän pyöriväksi. Ei vaan jalka taitu. Tulee alas koko jalkapohjalle niin että tömps vaan.

Perhana.

Pyöräilyarvio: 21+21+15+20+22+14+20 km

Haikea Haukankasvattaja

2007-09-01T12:57:00.000+02:00

Viikon vinkki Joutseneltanne. Terveisiä.

Syksy saa, treenit tiukkenee

2007-08-29T21:53:00.000+02:00

Kun ulkoilmat ovat heikentyneet, niin meizipoizu on alkanut pyöräillä vähäsen enemmän. Ulos ei viitsi nimittäin mennä, jos on kylmä. Opettaja kyllä ala-asteella sanoi että 4 vuodenaikaa ovat rikkaus, jota etelässä asuvat eivät saa kokea. Melkoista paskapuhetta sekin, kuten niin moni asia koulumaailmassa aina yliopistoon saakka. No onneksi tiedän sydämessäni apso luuttisen totuuden kaikkeen <3 <3

Joka tapauksessa aion pyrkiä nyt treenaamaan joka päivä, ehkä viikonloppua lukuun ottamatta. Tein myös sosiaali- ja terveysviranomaisten tyydyttämiseksi merkittäviä kansanterveystekoja ja jätin juuston pois sekä vaihdoin kevyt-maidon ykkösmaitoon. Ne varmaan tuupertuisivat onnesta jos jättäisin myös kaljan ja tupukin pois, mutta niin radikaaleihin tekoihin minulla ei ole tässä elämäntilanteessa mitään mahdollisuutta. Ajattelin myös hankkia vaa'an kunhan sellainen tulee lidliin myyntiin ja alkaa piirtää ekselillä läskigraafia.

Koska olen tunnettu possu-posetiivari-iivari ja elämänmyönteisyydelläni tuon riemun ja hyvän mielen kaikkialle minne menen, laitankin tähän erittäin elämänmyönteisen kappaleeni sanat ikään kuin jälkipuheeksi. Maailma on nimittäin epäpaha paikka ja ihmiset epäkelvottomia kuten tiedätte <3 <3

1.säk:
Vesi valuu räystäistä kun kevät on / se saa mut niin surulliseks aina
kun katson
vähäpukeisia neitoja / joita eivät turhat huolet koskaan paina
vaan murjaanit ja urheilijat, mutta äskettäin:

kerto:
Minäkin sain tyttöystävän, minäkin sain tyttöystävän!
Rumahan se on kuin mikä, mutta niinhän oon myös minä
Miksi siis enempää vaatisin?

2.säk:
Coolit ihmiset on mulkkuja / heille saisi puolestani tapahtua pahaa
varsinkin
kauppatieteiden ylioppilaat / jotka pääosin ajattelevat vain rahaa
mutta kuitenkaan en viitsi murjottaa, sillä äskettäin:

kerto:
Minäkin sain tyttöystävän, minäkin sain tyttöystävän!
Rumahan se on kuin mikä, mutta niinhän oon myös minä
Miksi siis enempää vaatisin?

3.säk:
Kun on vuosikaudet surrut osaansa / niin on kohtuullista antaa myöskin toisten kuulla
kuinka viimein
on päässyt toteuttamaan itseään / ja on kohtuullista antaa myöskin toisten luulla
että miehen työt teen uljaasti niin, vaikkei minuuttia mee

kerto:
Minäkin sain tyttöystävän, minäkin sain tyttöystävän!
Rumahan se on kuin mikä, mutta niinhän oon myös minä
Miksi siis enempää vaatisin?

Hou-hou-hou megabeibet!

2007-08-28T14:54:00.000+02:00

Toivottavasti tämä kannustuspuhe tulee ajoissa kaikille megabeibseille:

TÄRKEINTÄ EI OLE VOITTO, VAAN RÖKÄLEVOITTO!

Unohdetaan reilu peli ja muut höpötykset, ne on varattu häviäjille. Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja.

Annetaan apinoille turpiin.

(Tsigunat, en mä oikeasti ole noin julma. Ajattelin vain valaa teihin taistelutahtoa. Minua itseäni ainakin pelottaa jo etukäteen meidän mahdollisesti surkea kohtalo.)

Bizeps

2007-08-25T13:42:00.000+02:00

= HAUIS

En käsitä miten tiistaihin asti olen elellyt tietämättä saksaksi noin oleellista termiä. Hauis. Olen käyttänyt sanaa Armmuskel(n). Sanakirjan mukaan se kyllä käy hauiksesta. Miten järjetöntä. Käsilihaksilla ja hauiksellahan on vallan eri viesti. Hauis kuvastaa niin paljon kaikkea muutakin. Sehän on kuin sana uskonto. Hiukan määrittelemätön ja vivahteikas.

Sports Weekend viikko sitten Itävallassa vaatisi aivan oman luentonsa. Käsittelen sitä henkisellä tasolla vielä aktiivisesti, joten kirjallinen raportointi ei ihan vielä kannata. Mainitakseni kuitenkin high light -hetkistä, voitte kuvitella miltä tällaisesta Joutsenesta tuntuu olla makkarankuori-neopreeni-märkäpuvussa yli neljä tuntia vieraiden ihmisten keskellä. En ole ikinä tuntenut oloani niin saksalaiseksi. Toistelin tuota analyysiani jatkuvasti myös saksalaisten läsnäollessa. Menestykseni oli taattu. Minua ei ole ahdistanut yhtä paljon aikoihin. Koskenlasku oli muuten ihan mukavaa, mutta märkäpuku ei mielestäni tuo hauistani esiin niin kauniisti kuin haluaisin. Naurattavaa se silti oli ja sellaisia hetkiä, joita ei olisi koskaan voinut kuvitella tapahtuvan, pitää elämässä kai tavoitella.

Olli Olkapää sai ohjeistusta tiistaina. Punttiksen fysioterapeutti otti Ollin koulittavakseen, koska Hullu-Knut oli minut määrännyt moiseen piinapenkkiin. Myös Paavo Polvi sai vinkkejä juoksuharrastuksestani toipumiseen ja paikallaan pysymiseen. Tässä yhteidessä opin myös termin Bizeps. Trizeps on kolmipäinen olkalihas. Olen ottanut missiokseni opetella näitä oleellisia sanoja saksaksi. Ensin pitää kai aloittaa suomeksi. Täti fysioterapeutti puhui minulle kuin älyvapaalle. Olen kyllä tottunut siihen jo täällä, mutta on kohtuullisen turhauttavaa vääntää rautalangasta, että minulta todella on kielletty polvikyykyt ja muut tapaturmariskaabelit ekstremeliikeet. Luulisi germin ymmärtävän sanan VERBOTEN. Sain asian jakeluun alkaessani melkein itkemään kertoessani, kuinka kamalalta tuntuu melkein puoli vuotta polvionnettomuuden jälkeen olla muiden avun tarpeessa ja hidasliikkeinen vammaolio ja puoli-ihminen.

Juoksin hullun ylipitkän lenkin keskiviikkona, koska ilta oli viileämpi kuin aikoihin. Torstaina olin Rigon spinningissä. Ilahduin Rigon tapaamisesta, koska olin varautunut kaikista kaameimpaan spinningtätiin, mutta hän olikin lomalla. Perjantaina olivat kaikki lihakseni aivan tukossa kiivetessämme vuorelle. Hikoilin ja läähätin kuin sydäntautinen keski-ikäinen mies. Tunsin itseni toisaalta siis jollakin tavalla mieheksi, mikä oli miesvaltaisessa porukassamme kai jonkinlainen etu. Onneksi saamme pian naisvahvistusta, ettei minun tarvitse hikoilla niin paljoa.

Liisun juoksuraportit oksentamisineen olivat väärässä Jupina-foorumissa. Halusin vain muistuttaa, että sorsasemme maratooni-tarinat ovat kaivattuja myös haukkalassa. Bizepsilässä. Pulipuli!

Nice-Haukka

2007-08-20T09:03:00.000+02:00

Haukkalan naisjaostosta onneksi pidetään huolta. Ihmettelin tapahtumia, mutta varsinaista haukankasvattamista ei ollut ohjelmassa.

Kannustusjoutsen

2007-08-15T22:30:00.000+02:00

Olen ehdoton etä-cheerleader teidän pesäpallohöpöilyissänne. Megabeibet, megabeibet, megabeibet! Kuulette huutoni ehkä täältä kaukaa hikietelästä asti. Tosin tsadikin on tainnut muuttua tropiikiksi.

Minä olen lähdössä ylihuomenna urheilumatkalle. Mieleni eksyy liian usein mallasteemaan, mutta parastahan on kaiken yhdistäminen. Hiukan jännitän kyllä, koska en tunne joukosta ketään. Ei ole varaa skitsoilla niin kovasti. Toisaalta olen leppeässä rakkauden tunnelmassa ja kesäisen möyreä. Tämä saattaa vetää vertoja jopa haukkalan naisjaoston sakulamatkalle.

Minulta kyllä saattaa jäädä nyt sunnuntaitriathlon väliin, mutta ehkä selviän. Eilen juoksin 26-asteen lämmössä sekolenkin. Näin kymmenittäin jänöjä. Oikeasti. En hallusinoinut vaan ympärilläni juoksenteli jänöpupuja tai citikaneja huisina ja paljon. Tänään oli katolinen juhlapyhä, joten röhnöttelin pyhässä tunnelmassa sohvalla ja hiukan käväisin uimalalla. Keskityin melanooman kalastamiseen uimisen sijaan. Suosittelen. Paskanruskea tulos.

Ihailen undulaatin uutta munamankelia. Omastani on ollut takakumi tyhjänä jo toista viikkoa, enkä tiedä miten lähestyä ongelmaa. En ole ollut kovin viitseliäs. Olen kaatunut pyörällä taas kerran. Se johtui sateesta, tyhjästä takakumista ja liukkaista uusista tennareistani. Ne muuten ovat addut eikä riipokit. En ole yhden merkin nainen.

Uusi polkupyörä II (Undulaatin uusi rakkaus)

2007-08-15T11:05:00.000+02:00

Olen niin helppo. Vein vanhan rakkaan polkupyöräni jarrupalojen ja –vaijereiden vaihtoon aamulla ennen töitä ja suunnittelin jatkavani matkaa bussilla. Polkupyöräkaupan setä oli minua ovelampi ja antoi uuden bränikän polkupyörän koeajoon.

Sillä sitten huristelin rautatieasemalle. Eroa vanhaan romuuni oli kuin yöllä ja päivällä, niin kevyttä oli kulku. Ajoasento oli kyllä turhan liian pysty eikä ollut ollenkaan nopea olo. Vaikka itse polkeminen kävi kuin leikki, tuntui kuin olisin ollut mummo sunnuntaiköröttelyllä. En osta.

Kerroin havaintoni polkupyöräkorjaamon sedälle. Lisäksi olen viimeiset 15 vuotta ajanut poikien pyörällä. Tätä en sentään kertonut pyöräsedälle, mutta pelkään että vaihtaminen naisten malliin saattaisi aiheuttaa vakavan sukupuoli-identiteettikriisin.

Edellinen kriisi oli esikoulussa. Minulla ei ennen kouluikää oikein tukka kasvanut, joten äiti ei antanut minun kasvattaa sitä. Tarhassa huomasin, etten oikein kuulu joukkoon. Tajusin etten taida olla poika, mutta en ollut myöskään tyttö, koska minulla ollut pitkää tukkaa ja lettejä. Se oli ahdistavaa ja koin olevani ulkopuolinen ja jotenkin epämuodostunut. Mielestäni olen selvinnyt tästä kriisistä suorastaan kunnialla, jos se nykyään esiintyy ainoastaan pakkomielteenä poikien pyöriin. Muutenhan olen täydellisessä tasapainossa, paitsi kerran kun pyöräilin humalaspäissä.

Pyöräsetä ymmärsi nopean olon merkityksen pyöräilyssä ja antoi minulle koeajoon vielä toisen, miesten mallia olevan pyörän. Oi sitä vauhdin hurmaa! Olin myyty! Leikin kuitenkin vaikeasti tavoiteltavaa yön yli, luin fillarifoorumia ja keskustelin pyöräkonsulttini kanssa.

Uusi polkupyöräni on käytetty ja viime vuoden mallia mutta niin uusi, että se on käytännössä vasta sisäänajettu. En viitsi tylsistyttää teitä kertomalla teknisistä yksityiskohdista, vaan voitte tarkistaa ne nopeasti tästä linkistä. Vain kaksi asiaa mietitytti: joustohaarukka ja vanha rakas romuni, jonka kanssa olemme viettäneet onnellisia hetkiä jo kymmenen vuotta. Hylkäisinkö sen? En silti voinut vastustaa kiusausta. Sopiihan se täydellisesti yhteen myös hopeanuoleni kanssa.

No juu. En ole vielä päässyt kunnon pyörälenkeille, mutta muutaman päivän tsygäilyn jälkeen voin sanoa, että uusi pyöräni on ihanan kevyt ja nopea. Ei kaduta tippaakaan. Luultavasti toivun erosta vanhaan pyörääni hyvin nopeasti. Onhan se vanha totuus ihmissuhteissakin, että vanha paranee uudella ja paremmalla.

Paras pesisjoukkue ikinä

2007-08-13T07:21:00.000+02:00

Keskustelua perjantailta:
"Ketä on Megabeibit?"
"Ömhöm.. En tiedä."
"Onko Liisa Megabeibi?
"Liisa ON Megabeibi."
"Liisa, oletko sinä todella Megabeibi?"
"nooo, taidan olla juu..."

Mölökkyä ja kalajaa

2007-08-08T15:36:00.000+02:00

Menen illalla pelaamaan mölkkyä. Olen ihan täpinöissä.

Täytynee kyllä oikeastaan selventää pari pikku juttua. Ensinnäkään peli ei taida olla mölkky vaan ruotsalaisten keksintö Kubb. Lisäksi en ole niinkään innoissani itse pelaamisesta vaan siitä, että samalla saa ja suorastaan kuuluu juoda kaljaa. Ulkona on loistava ilma. Pääsee rannalle, mutta ei tarvitse maata. Saa notkua kavereiden kanssa.

Tänä kesänä pelikerta on ensimmäinen, vaikka viime vuonna tuli pelailtua useinkin. Johtuukohan säistä. Mieleen muistuu yksi hieman huuruinen pelikerta. Kaveri suuttui, oikeasti, kun sen joukkueen pojat antoivat meille yhden heiton lisää, kun vilautin tissejä. (Poikiin on niin helppo vaikuttaa.) Tästä huolimatta muistaakseni hävisimme. Toivottavasti tänään ei tarvitse turvautua kepulikonsteihin, vaan peli kulkee ilman douppinkia niin kuin Tour de Francella.

Uusi polkupyörä

2007-08-07T22:11:00.000+02:00

Alakerran puolinarkkari yritti kerran myydä minulle polkupyörää. Kympillä olisi saanut kulkevan ja kahdella kympillä kelpo pelin. Puolinarkkari kertoi etsivänsä hylättyjä pyöränraatoja ja sitten kunnostavansa niitä. Ei tullut ostettua ja nyt on liian myöhäistä, koska puolinarkkari muutti pois. Hän ei taida saada vuokratakuutaan takaisin, koska mm. oli rikkonut ovensa postiluukun. Itse ovi oli maalattu ruskeaksi. Opiskelijakerrostalossamme on nyt 38 sinistä ovea ja yksi ruskea. Kerran hänen ovessaan oli teipattuna Länsi-Suomen vankeinhoitopiiristä saatu todistus, jossa kerrottiin hänet vapautetun tutkintavankeudesta tutkintavankeuden maksimiajan tultua täyteen. Kun kävelimme Liisun kanssa hänen asuntonsa ohi, niin Liisu hieman moitti minua siitä, että epäilin ennakkoluuloisesti hänen kasvattavan hamppua asunnossaan. Ennakkoluulot on parhaita luuloja!

Edullinen pyörä jäi sitten hankkimatta, mutta ei hätää. Tuttavani muutti pois ja antoi minulle polkupyöränsä, josta on tosin takakumi puhki ja vaihdevaijeri irronnut toisesta päästä. Ajattelin paikata kumin ja repiä vaijerin kokonaan pois. Sitten minulla on KARHU eiku HELKAMA-naistenpyörä, jota varmaankin käytän lähinnä ns. kännipyöränä. Se on minulle vähäsen liian pieni, joten satulaakin pitää ostaa. Täytyy käydä Lidlistä katsomassa onko siellä vielä jäljellä pyöränhoitosarjoja.

Teen kyllä gradun loppuun ennen kuin korjaan pyörän. Saapa nähdä viekö nykyään toisaalla asuva puolinarkkari kuitenkin polkupyöräni tuosta pihapiiristä, vaikkei ihan heti ehtisi näillä seuduilla piipahtaakaan.

Tytöt tykkää?

2007-08-07T15:57:00.000+02:00

(pre script: Vaikka S-love saattaa otsikosta päätellä, että tämä teksti sisältää tyttöjen vokottelemisvinkkejä, näin ei kuitenkaan ole.)

Olen viime aikoina tarkkaillut sattuneesta syystä pyöräilykypäriä. Havaintoni on, että suuri osa naisten kypäristä on punaisia. Oletteko huomanneet saman? Mistäköhän se johtuu. Itse en missään nimessä huolisi rakkauden väristä kypärää, sillä minusta kypärän tulee olla mahdollisimman huomaamaton. Ihastelen yhä omaa hopeanuoltani.

Tykkääks tytöt nimenomaan punaisista kypäristä? Ehkä jotkut tytöistä ajattelevat, että punainen on ihana väri ja korostaa heidän hipiänsä sävyä. Toinen syy saattaa tietty olla se, että kun pyräilykypäriä alkoi tulla enemmän markkinoille, naisille suunnatut mallit olivat pääasiassa punaisia. Suuri osa kypäristä on varmaan niiltä ajoilta. Voisi ainakin kuvitella, että pyöräilykypärämarkkinat eivät ole mikään kasvubisnes, vaan kaikki jotka kypsän aikovat hankkia ovat sen jo tehneet. Pitänee käydä kysymässä urheilukaupan pojilta.

Ai joo, uusin varusteostos on soittokello. Edellinen hajosi.

Mietin eilen illalla tärkeää asiaa enkä saanut nukuttua (Oikeasti homma menee toisin päin: En saanut nukuttua, joten mietin turhaa asiaa). Tämän kysymyksen suuntaan oikeastaan matemaattishenkisille ihmisille: kumpi on tylsempi, aritmeettinen vai geometrinen keskiarvo?

Love Parade

2007-08-07T10:49:00.000+02:00

Tämä rakastuminen on kyllä rankka tila. Lamaantuminen on aivan ilmiömäistä. Olen niin seonnut, että rakkauden kohteenkin löytäminen muuttuu koko ajan epätodennäköisemmäksi, kun ei pääse mihinkään liikkumaankaan.

Eilen pidin koti-illan, koska rakastuneet ihmiset tekevät sitä paljon. Se oli kyllä sellainen paraatijuhla, ettei mitään järkeä. Mietin koko ajan, saisiko lähteä juoksemaan tai hulluna pyöräilemään. Sunnuntaitriathlonista lihakset olivat kuitenkin niin kipeät, etten antanut itselleni lupaa. Olinhan päättänyt viettää rauhallista koti-iltaa. Tunnelma oli surkea, eikä paraatimaisen riemastunut lainkaan. Olisi pitänyt laittaa pulssimittari asemiin, koska olen aiemminkin tehnyt sillä jännittäviä testauksia siitä, kuinka korkealle pulssi voi nousta hysteerisestä itkusta ja hengen haukkomisesta. Olin pettynyt Love Paradeen.

Perjantaina kävin pitkästä aikaa saunassa Saksan maalla. Siitä oli varmasti yli neljä viikkoa, kun olin kirjaimellisesti kohdannut nahkahousuja. Rohkeana uskaltauduin lauteille. Löylyissä oli vain kaksi muuta ihmistä. Vain hetken oltuani, huomasin pienessä saunassa olevan kahdeksan nahkahousumiestä ja minä. Keski-ikä yli neljänkymmenen. En kestänyt. Livahdin pihalle. Ahdisti aivan suunnattomasti. Menin rauhanhuoneeseen (saksalaiset rakastavat hörhöilyä!) ja odottelin. Puolen tunnin päästä menin takaisin saunaan. Jäljellä oli vain yksi punainen nahkahousu. Heitin löylyä niin maan perkeleessti, että sekin lähti. Olin tyytyväinen.

Sunnuntaina sain shokin mennessäni haukkaamolleni. Hullu Knut iski takavasemmalta. Hän halusi, että menen taas kuntotestiin, koska hänellä sattui olemaan aikaa. Jätin siis triathlonini juoksuosuuden tekemättä ja asettauduin testattavaksi. Heikkoa tulosta ja laskusuhdannetta selitän lähtöpulssillani, joka oli 116 jo tehdystä uintiosuudesta johtuen. Testin mukaan olin vanhentunut kaksi vuotta neljässä kuukaudessa. Sydänkuntoni on nyt 20-vuotiaan tasolla 18-vuotiaan sijaan. Teini-ikä on jäänyt taa. prkl. Rasvaprosenttini oli noussut 24,5:sta 26,5:een. Kaksi prosentti yksikköä. Painoni oli laskenut 800 grammaa. Kesä on ihmeiden aikaa. Knut kysyi, mikä minun ongelmani on syömisessä. "MINULLA EI OLE ONGELMIA", sanoin suureen ääneen ja nauroin. Knut korjasi lausettaan ja kysyi uudestaan syönkö mielelläni makeita herkkuja tai illalla mieluusti yhden olusen.

En viitsinyt järkyttää Knutia vaikka hän onkin kusipää. Sanoin, että minulle on tärkeää olla terve ja välillä syön paljonkin herkkuja ja juon kaljaakin varsinkin kesälomalla. Siitä tulee hyvä mieli. Olisin halunnut kertoa, kuinka mielelläni joisin enemmän kaljaa hyvässä seurassa, vaikka painoni nousisi ja rasvaprosenttini olisi huikea. Kaikista eniten minun teki mieli vetää Knutia turpaan, kun hän vihjaili että olisin ollut ehkä juhlimassa lauantai-iltana ja siksi minun lähtöpulssini on korkea. Oi jos olisinkin ollut!!! Olin sen sijaan mököttänyt yksin kotona ja katsonut telsua. Kertoi vielä myhäillen, että se kuinka paljon alkoholia juo vaikuttaa myös siihen, onko lihakset jumissa urheilusta. Minä vihaan Knutia. Onneksi Olli Olkapää otti tilanteen haltuun ja meinasi pullahtaa Knutin naamalle. Ilmeeni oli kai melkoisen kalpea ja järkyttyneen näköinen siitä kivusta. Knut väitti, ettei Ollin toiminta ole ihan normaalia ja nyt minulla on aika fysioterapeutille torstaiksi (se ei maksa mitään!). Knut ei edes nauranut kun kerroin, että Olli elää omaa elämäänsä, eikä se minua niin haittaa, koska vielä se ei ole tullut kunnolla ulos. Minä vihaan Knutia.

Pitääkin kysyä muuten, juoko sisareni KARHU-olutta niitten KARHU-tossujen kyytipoikana. Se olisi meriitti undulaatin lisäksi ehkä sitten s-lovelle. Toinenkin sisarukseni on aivan selvästi Haukkalan mielipidevaikutuksen uhreja:

Kalle says:
illalla meinasin lenkille
Kalle says:
ja pitaa ottaa kaljaa sen jalkeen
Maija -GERMLAND says:
juu
Maija -GERMLAND says:
mulla oli eilen välipäivä
Maija -GERMLAND says:
urheilusta siis
Kalle says:
villen kanssa veto, syyskuun kolmanteen viikkoon mennessa 6% painosta pois
Maija -GERMLAND says:
aikamoista
Maija -GERMLAND says:
paljon on kuusi prosenttia
Kalle says:
huomenna alkupunnitus, pitaa vahan lihotella sita varte
Maija -GERMLAND says:
miksi juuri kuusi prosenttia
Maija -GERMLAND says:
juo niin paljon vettä kuin pystyt ennen sitä punnitusta
Kalle says:
koska eka puhuttiin viidesta kilosta, mutta ville on pienempi
Maija -GERMLAND says:
(älä kerro villelle et mä annoin vinkkejä)
Kalle says:
ma kayn kerran paskalla en juo kaljaa ja syo suolaa paripaivaa niin se 5 kiloa siina
Kalle says:
ehka se pelkka paskalla kaynti ei riita
Kalle says:
mulla se 6% on 5.75 kg
Kalle says:
pitaa juosta aika monta lenkkia ennenkuin on sulanut uumoilta
Maija -GERMLAND says:
joo kyllä se paskalla käynti sitten varmaan riittää tuohon kuuteen prosenttiin
Maija -GERMLAND says:
mä en tajua mistä se mun kaksi prosenttia rasvaa on voinut tulla
Kalle says:
ma solakoituin heti kun jatin aamupalapelkonileivat pois
Kalle says:
pekoni on muuten pahasta
Maija -GERMLAND says:
eikä ole
Maija -GERMLAND says:
muistatko kun mä laitoin pekoniin lisää suolaa, kun en tiennyt että pekonissa jo on suolaa
Kalle says:
musta tulisi hyva atkins kun voisin elaa pelkalla pekonilla
Kalle says:
tosin atkinssissa ei ole mitaan jarkea, koska olut ei kuulu ruokavalioon
Kalle says:
ehka joskus kehitetaan dieetti, jossa saa jouda niinpaljon kaljaa kuin haluaa
Maija -GERMLAND says:
olen kuullut sellaisesta. matti ja mervi-dietti

Haukkala välineurheilun mielipidevaikuttajana

2007-08-06T17:00:00.000+02:00

Katsokaas tätä!

Haukkala toimii. Aiheuttaa ihmisissä suorastaan fyysistä kipua.

paskasisko kakkonen kertoo:

menin sitten lenkkariostoksille. Mä ostin Karhun lenkkarit, kun mä olin nähnyt jonkun siellä teidän Haukkalassa kehuvan niitä ja sanovan, että ne tehdään Suomen Kiteellä. Melkein meinasin ostaa Asicsit ensin, mutta sitten ne Karhut vetosi muhun. Ne on kyllä tosi khuulin näköiset. Mä en vaan tiedä, että tulikohan ostettua vähän liian pienet, jotenkin vähän varpaat puutu eilen lenkillä. No, kai ne siitä venyy. Hyvä ostaa sadanviidenkympin lenkkarit, jotka ei oo ehkä sopivankokoiset... No, mä oon vähän just tällainen, että juoksen kaksi vuotta halpislenkkareilla ja sitten kun saan päähäni, että pitää saada Karhut, niin sitten ne vaan ostetaan, kävi tai ei.

Viikon pesisvinkki

2007-08-06T14:25:00.001+02:00

Puhuin äsken puhelimessa työkaverini Ekin kanssa. Viimeksi puhuin hänen kanssaan perjantaina, jolloin olin laina-autolla Espalla neljän ruuhkassa. Mietin silloin hetken, pitäisikö vastata vai ei. Puhelimen soitua jo jonkin aikaa päätin puhua nopeasti. Siinä sitten höpöteltiin kuitenkin kaikenlaista ja käsiteltiin molempien kesälomat ja syyssuunnitelmat ja muutkin. Kun kauhukseni Mantan kohdilla vastaan tuli poliisiauto, kumarruin ensin sivuun ja sitten vähän ohjauspaneelin taakse alas, jottei poliisisedät tai -tädit huomaisi rikostani. Se oli hivenen kuumottavaa, koska muutenkin keskustassa on jotenkin rasittavaa ajaa.

Toivottavasti poliisit ei muuten ota tuollaisissa tilantessa rekkareita ylös ja lähetä laskua omistajalle, koska siinä tapauksessa saattaisi kuolla häpeään minun lisäkseni minulle luvatta autoa eteenpäin luovuttanut taho...

Tänään olin mukavasti työhuoneessa, joten oli aikaa höpötellä kaikista mahdollisista asioista kuten vaikka pesäpallosta. Kerroin, että minun on ehdottomasti tultava torstaina lyöntiharjoituksiin Helsinkiin Hyypiölästä, johon molemmat suunnittelemme kovasti nyt menevämme. Eki kertoi siihen sitten, että hän sai noin parikymmentä vuotta sitten ahaa-elämyksen koskien pesäpalloilua. Ekin havainto oli, että lyödessä pitää katsoa palloa eikä vaan huitoa miten sattuu.

Niin, ettäs sitten tiedätte.

Niin ja minusta autossa puhelimeen puhuminen on vastuutonta.

1237

2007-08-03T17:07:00.001+02:00

Poltin viime viikon sunnuntaitriathlonini juoksu- ja pyöräilyosuudella 1237 kcal:lia. Olen hokenut tuota numeroa päässäni koko viikon. Olin siitä niin onnellinen. Minä kyllä muutenkin muistan helposti numeroita. Saavutin samassa ajassa kuin viime viikolla yli sata kulutettua kaluria enemmän. En kyllä usko siihen laitteeseen, mutta hassua se on silti.

Maanantaina olin vesipuistossa tai kylpylän tyyppisessä. Siellä tein kolme tuntia haukkatutkimusta tuijottamalla erilaisia ihmisten lihaksia. Myös liu'uin vesiluikkaria ja lilluin TODELLISESSA linnun maidussa. Minua nauratti kovasti se linnunmaitojuttu ja ajatus saksalaisista ja kaikista heidän ruumiinosistaan. Onneksi minun ruumiini ei ole millään tavalla naurettava. Hikoilen myöskin vain ruusuvettä. Valtavan kokoinen allas 38-asteista vettä. Minua ahdisti ja nauroin kuollakseni. En kuollut, mutta työtoverini livahtivat nopeasti näkymättömiin. Heidän mielestään kaikki oli niin ihanaa. Herrrrrlich. Ihana-sanaa ei voi samalla tavalla höristä ja kuulostaa oksettavalta. (kirjoitan muuten linnun maidon välillä yhteen, välillä erikseen. JUURI kuten MINÄ itse haluan.)

Keskiviikkona olin spinningissä aivan ilman pulssimittaria. Se oli unohtunut kotiin. Kamalaa. Varmasti lintasin niin paljon kuin vain voi. Olen luontainen selviytyjä eli energian säästäjä. Kysykää vaan minulta petajouleista. Sellaisia olen tällä viikolla töissä pyöritellyt, enkä mitään ole ymmärtänyt.

Tiistaina taisin todellakin vain syödä ja istua. Pyöräilin töiden jälkeen kyllä pientä sunnuntaipyöräilylenkkiä joen varressa, mutta sisareni soittaessa päädyinkin venyttelemään penkille liikkumatta koko päivänä montaakaan metriä.

Eilen join suomijuoppojen kanssa Münchenissä kaljaa. Minun mieleni läikähtää aina kun me haukkalalaiset nautimme mallastuotteita. Minusta sellainen on hirveän tärkeää raportointia ja todella toivon, että undulaattikin hoksasi tarttua tuoppiin ja tupukkiin silloin eräänä vähemmän pirteänä päivänä.

Taidan lähteä tästä ajoissa kohti haukkaamoa. Aion mennä Rigon spinningiin, koska siitä saa juomapisteitä! Pettymykseksemme ne eivät ole mallaspisteitä vaan virvoitusjuomapisteitä. Jos käy 25 kertaa juomapistetunnilla saa isolla rahalla virvoitusjuomia tai jotain juomia kuitenkin. Minä aina juon kraanavettä, niin en oikein tiedä, mitä juomia siellä myydäänkään.

Voisimme kehittää jonkun oman mallaspistesysteemin. Kahvin saamiseenhan nyt tuntuu jo kehittyneen eräänlainen pistesysteemi osan kanssa, mutta kaljaa joisin kyllä mielelläni myös, etten oksentaisi kuten v-liisa. En halua oksentaa, enkä sokeutua.

Musiikki on musiikkia

2007-08-03T14:15:00.000+02:00

Eilen heräsin 6:30. Torkutin 10 minuuttia, kävin aamupesulla ja join 1,5 kuppia kahvia lukiessani Hesaria. Samalla söin kaksi leipää, jonka päällä oli gouda-juustoa. Menin duuniin, jossa join toiset 1,5 kupillista kahvia. Lounaaksi söin ratatouillea, jonka kanssa join piimää ja vettä. Söin lisäksi öljyistä pastasalaattia, vihreää salaattia sekä monta leipäsiivua. Jälkiruuaksi join kahvia.

Tulin kotiin ja söin yhden ison lämpimän näkkileivän, jonka päällä oli gouda-juustoa.

Sitten menin salille, jossa jolkotin 20 min matolla (3,5 km). Sitten tein scott-haukat, tangolla hauiskäännöt, pystysoudut ja -punnerrukset sekä taljassa ojentajat tangolla ja köydellä. Tein myös jokusen vipunoston ja ojentajaliikkeen laitteessa. Sitten jolkottelin taas 20 min erilaisilla nopeuksilla, koska tuntui, ettei millään jaksaisi juosta. Olo oli väsynyt ja huomattavan hikinen, joka oli tosin alkanut jo ensimmäisen jolkottelupyrähdyksen aikana. Pukuhuoneessa piti hetkisen aikaa ihan istuskella, kun tunsin oloni niin voipuneeksi. Join salitreenin aikana noin litran vettä.

Tulin kotiin, masturboin, kävin suihkussa, avasin tietokoneen, surffailin ja lueskelin sähköposteja, joita ei tosin montaa uutta ollut aiemmin päivänä suoritettujen, noin kahdenkymmenen sähköpostin tarkastamisen jäljiltä. Keskustelin irc-netissä s-loven kanssa itsemurha-aiheisista laulujen sanoituksista sekä niiden rakentavuudesta ja jonkin verran myös polupaarimusiikin ja ns. taidemusiikin vastakkainasettelusta aiheutuneesta yleisesti keskustelusta, mutta jostakin syystä jälkimmäinen aihe jäi vähän tyngäksi. Ei minulla ole siihen tosin mitään painavaa sanottavaa. Ei tosin näyttänyt olevan hänellekään.

Kuitenkin sivumennen sanoen minusta populaarimusiikki ei useimmiten ole taidetta - kuten vaikka monet tieteet eivät oikeasti ole tieteitä - mutta ei se tarkoita sitä, että ne olisivat jotenkin vähempiarvoisia. Taide yleensäkin on yliarvostettua, elitististä paskaa, ja taiteen nimissä tehdään ihan helvetisti kaikkea, mikä ei edes ole taidetta. Monissa taiteenaloissa rehellinen viihde onkin usein paljon kekseliäämpää. Vittu että alkaa vituttaa vaikka sellaisessa tilulilujazz-konserteissa, joissa suurin päämäärä tuntuu olevan soittotaitojen esittely eikä mikään tunnelmien luominen. Ja sanovat sitä taiteeksi! Hitto vie.

Musiikista taiteenlajina puhuminen onkin paljon vaikeampaa kuin vaikka kuvataiteesta. Jos on harrastelijatöhertäjä ja maalaa kukkia tai verisiä ruumiita, niin kukaan ei puhu siitä, onko tekijä taitelija vai ei. Vain teoksien taiteellisuutta voidaan arvioida. Sen sijaan muusikko on vaan muusikko. Säveltäjäkin on useimmiten vain säveltäjä eikä varsinaisesti taitelija, ainakin minun nimittelyissäni.

Jännää muuten, että on olemassa tunnetut termit kuten viihdemusiikki tai viihde-elokuva, mutta viihdekuvanveisto tai viihdekuvataide eivät ainakaan kuulu minun sanavarastooni, vaikka monet kukka-astelemataulut tai myrskyiset meret ovat aivan yhtä taiteellisia kuin vaikka Die Hard 3.

Kaikki riippuu tietenkin siitä, miten suppeasti taide määritellään. Jos nyt kuitenkin palataan tähän aiheeseen, kumpi on arvokkaampaa, sen verran aivopesty kuitenkin olen, että uskon taidemusiikin yleensä vetoavan ihmisessä paljon korkeampiin vietteihin kuin populaarimusiikki. Mielestäni näin ollen esimerkiksi Sibeliuksen sävellykset on mielestäni parempaa ja arvokkaampaa musiikkia kuin vaikka Yö-yhtyeen teokset. Siis siitäkin huolimattta, että Yö-yhtyeen musiikki luo suuremmassa kansanosassa voimakkaampia tunne-elämyksiä kuin esimerkiksi Sibbe!

No joo, mutta palataan tähän joskus vaikka myöhemmin.

Siinä sitten istuin koneella ja tunsin yhtäkkiä huomattavaa pahoinvointia. Tällöin liikunnan päättymisestä oli kulunut jo reilusti yli tunti. Pahoinvointi jatkui ja jatkui ja esimerkiksi puhelimessa puhuminen teki siitä aivan sietämätöntä. Sitten päätin mennä oksentamaan. Oksennuksessa ei ollut mitään omituista: Helposti tunnistettavia lounaan tähteitä (esim. kesäkurpitsa ja paprika). Jos jotakin pitää sanoa, niin ehkä se oli aika kuivaa, ja sitä oli aika vähän (ehkä 2 dl). En juonut mitään enää kotona, ja koko päivän ehkä juuri kahvinjuonni takia minulla oli ikään kuin vähän kuivuutta elimistössä. Tämän jälkeen oloni oli loistava.

Voitteko ymmärtää, mistä tämä kaikki johtuu?

Pesistä: Megabeibet vs. Apinat

2007-08-02T10:52:00.001+02:00

Nyt se on sitten lyöty lukkoon: koko kesän puhutuin ja tasokkain pesäpallo-ottelu käydään tiistaina 28.8. Kaikkien on pakko osallistua. Ei selityksiä.

Lentopallotreenus onkin vähän aikaa telakalla. Ensi viikolla lyönti- yms. harjoittelua torstaina, huom. torstaina. Tuokaa mukaan asiaankuuluvaa välineistöä (esim. räpsylöitä).

Vedenjakajalla

2007-07-31T16:06:00.000+02:00

Nyt kun tytöt, pojat ja tykkääminen -tilanne on jälleen kerran tehnyt julmat tepposet, olen elämäni vedenjakajassa. Hukutanko suruni mieluummin tuoppiin ja tupakkaan vai hankinko parempaa oloa urheilusta.

Eilen halusin oikeastaan olla yksin, mutta yritin mennä Lotan kanssa rantakalliolle juomaan kaljaa ja polttamaan ketjussa tupakkaa. Tietysti piti sataa, ja kaiken lisäksi tiputin juuri avatun KARHU-tölkkini maahan, josta se kieri vielä vesilätäkköön. Ehkä olisin ollut varovaisempi, jos kyseessä olisi ollut lasipullo. Onneksi pääsin Lotan parvekkeelle odottamaan myrskytuulia ja sain tipahtaneen kaljan tilalle kaksi.

Tänään olin sitten suunnitellut endorfiini-tankkausta lenkillä, sillä ulkona on loistava ilma mennä lenkille. Olisi voinut rypeä ihanassa itsesäälissä, sateessa ja myrksytuulessa eikä kukaan olisi huomannut jos samalla olisi voinut hieman itkeskellä. Villi-Liisa kuitenkin pilasi suunnitelmat ja pyyteli oluselle säätyttö-Natan kanssa. Pitäisikö sittenkin unohtaa huolet humalalla ja itsetuhoisella käytöksellä?

En vielä osaa päättää. Enkä oikeasti ole niin paskana, jos joku sattuu huolestumaan.

Linnun maitoa

2007-07-29T13:04:00.000+02:00

Joskus puhutaan sellaisesta kuin linnun maidosta. Jos vaikka uimavesi on sellasta eltaantuneen tuntuista tai miten sen sanoisi... liian lämmintä. En tiedä, mikä paikallisen maauimalan uima-altaassa on vikana, mutta siellä aina yllättää sellaiset lämpimät suvantomaiset paikat. Kävi mielessäni, olisivatko ne kusilämpäreitä. En jatkanut ajatusta sen pidemmälle.

Uimalasit ovat olleet hienoinen pettymys, vaikka hirveän kivalta niissä näytänkin. Ne huurustuvat nopeasti ja niiden kanssa pitää kokoajan rälätä ja irroitella hiuksia kuminauhasta.

Päästäkseni varsinaiseen suorituksellisuuteen ja hehkutukseen: Maanantaina toki pidin lepopäivän ja vain söin. Tiistaina kävin punttiksella (20 min soutua, epämääräistä olkapään kiusaamista ja lehtien lukua) ja puolen tunnin masujumpassa. Keskiviikkona kävin uimassa puolisen tuntia, mutta se olikin päivän kohokohta!! Opettelin sellaisen ammattilaisuimarikäännöksen!! Huikeaa! Olen aina halunnut oppia sen, ja nyt Fitness-lehti opasti minut hurmioon. Olen lukenut fitness-lehden uintitekniikka-artikkelia kuin liisan äiti raamattua. Pääni on kyllä vieläkin perjantain uinnista täynnä vettä, mutta hirveän hauskaa se veden alla käännähtäminen on. Unohdan vain josku, että uimalaseissa voi pitää silmiä auki ja siksi välillä törmään viattomiin virtsaklooraajiin.

Perjantainakin siis pulikoin, mutta torstaina kävin "palauttavalla" kävely-juoksulenkillä. Olin aivan kipeä IKEA-hyllyn raahailusta ja juokseminen vain kipeytti selkää lisää. Olkapää ei ole oireillut pahemmin. Lauantain pidinkin sitten syöntipäivää ja kävin vain rautakaupassa rentoutumassa. Pyörämatka sinne tosin on aika pitkä ja kävin kyllä joessa kastautumassakin. Oli niin kuuma, että istuminenkin hikoilutti. Tänään on optimisää sunnuntaitriathlonille.

Linnun maitua saisi kai lasten altaassakin kokea, mutta mieluummin kastaudun kylmässä Isarissa ja mietin syövyttävätkö ympäristömyrkyt minut pahastikin. Vesi on kirkasta, mutta tarina kertoo, ettei siellä saisi uida.

Välineurheilumielessä melkein ostin rautakaupasta pyörääni etukorin. Takakori minulla jo onkin. Jätin ostamasta, koska sen asentaminen voi olla minulle ylivoimaista, vaikka kuinka miehekäs olenkin. Olenhan tänä viikonloppuna jo koonnut yhden IKEA-hyllyn.

Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja kypärä

2007-07-25T07:48:00.000+02:00

Tötöilin lauantaina pyörällä. Olin juonut pikkuisen viiniä, eli en sen enempää kuin tavallisestikaan, ja lähdin tsygäilemään Katan ja Tombon luota yömyöhällä kotioon. Päästelin hissukseen yhtä loivaa mäkeä alas, kun totesin että nyt tuntuu vähän hassulta. Sain kaiketi jarrutettua vauhdin lähes nolliin, mutta seuraavassa hetkessä tajusin makaavani maassa polkupyörän alla. Ensimmäisenä tarkistin, että tikkalamppuni oli vahingoittumaton ja paikallaan. Yritin nousta ylös, mutta päässä heitti sen verran että rähmäsin uudelleen. Tajusin, että on parasta ottaa hetki lepoa ja tarkistin maanpinnasta tilanteen mahdollisten silminnäkijöiden suhteen. Ei ristin sielua. (Huh onneksi kukaan ei nähnyt.)

Pääsin loppujen lopuksi turvallisesti kotiin. Selvisin vähällä. Kaikki tavarat ovat tallella ja ehjiä. Saldona on muhkea mustelma sääressä ja kipeä pakara.

Pistän onnettomuuteni liian vähän syömisen johdosta tapahtuneen äkillisen juopumisen piikkiin, mutta silti totesin että on korkea aika ostaa pyöräilykypärä. Maanantaina menin motivoituneena urheiluliikkeeseen, ja ostin tosi hienon pyöräilykypärän. Siinä on ventilaatiot edessä ja takana, etulippa, ruuvilla säädettävä päänympärys ja musta tribaalikuvio hopeanharmaalla pohjalla. Kutsun sitä hopeanuoleksi.

Suoritimme suurta pyöräilykypärävertailua. Keskustelimme ominaisuuksista ja säädöistä, vähän kuin olisi ollut potkiskelemassa renkaita. Tietysti kokeilimme päähän myös. Taitaa nyt muutama kypärätön kaverikin investoida pääsuojukseen. Hienoa olla terveellisenä, ja varoittavana, esimerkkinä.

En olisi ikinä uskonut, että varustefiilistelen myös pyöräilykypärällä. Eilen aamullakin oikein harmitti, kun en sateen takia päässyt pyörällä töihin. Ei sitä kehdannut pelkkää bussimatkaa varten pukea. On niin pro olo kun on hieno kypärä päässä, eikä ollenkaan pälli kuten pelkäsin. Suosittelen kaikille.

Sunnuntaitriathlon

2007-07-23T13:22:00.000+02:00

Kalle says:
paivaa
Kalle says:
miten viikonloppu meni?

Maija -GERMLAND says:
vloppuna olin la mynkkilässä. tein eilen sunnuntaitriathlonin

Kalle says:
mikas se on?
Kalle says:
triathlon? sixpakki kaljaa, viinipullo, ja pullo kossua?
Kalle says:
kaikki kolme ruokaympyran tarkeinta osaa

Maija -GERMLAND says:
no siis maisun oma sunnuntaitriathlon. perustin sen eilen. ensin maauimalauintia melkeen tunti, sitten juoksua 20-30 min juoksumatolla ja sitten tunnin spinningtunti. (1196 kcal mittarin mukaan ja uinnissahan en sitä edes käyttänyt.)

Kalle says:
ohoo

Maija -GERMLAND says:
no tuo ruokaympyrätriathlon oli enemmänkin se suomi-loman versio
Maija -GERMLAND says:
sitten tänään melkeen tuli aamulla olkapää sijoiltaan. olli olkapää on paavo polven paras kaveri

Kalle says:
mulla oli polvileikkaus ruotsissa viime yona.
Kalle says:
oli aika helpotus herata, ne leikkasi viela sillai, etta olin lattialla makaamassa ja jalka vaan poydalla
Kalle says:
oli lainelautailu onnettomuus

Maija -GERMLAND says:
viikonloppuna oli tylsää. mä sain diapameja kun mun polvi tähystettiin. se on kauneimpia muistoja mitä on
Maija -GERMLAND says:
oliko se niinku painajainen vai sellanen ihana uni?

Kalle says:
kamala uni
Kalle says:
tuli polvi kuntoon kuitenkin, ei ollut kipee enaa aamulla, osaa ne ruotsalaiset sentaan jotain

Maija -GERMLAND says:
hyvä. oikeasti se on vain ajan kysymys et toi mun olkapää ottaa loparit. mä en oikein tiedä, mitä tehdä. se tuli aamulla pukiessa paitaa päälle, kun nostin kädet ylös, niin tohon ihan eteen asti, niin et mä niinku työnsin sen takas kuoppaansa

Kalle says:
kannattaa ottaa rauhallisesti sen kanssa

Maija -GERMLAND says:
ai et ei niinku saa nostaa käsiä kun pukee päälle?

Kalle says:
kayttaa sellaisia kaapuja vaan

Maija -GERMLAND says:
olenkin miettinyt johonkin uskontoon höyrähtämistä

Uusia lajeja: FlipFlop-kävely ja välineuiskentelu

2007-07-22T15:01:00.000+02:00

Todellakin uhmasin klooriallasta sekä keskiviikkona, torstaina että perjantaina. Uinnista tulee silmien lisäksi lähinnä etureidet kipeäksi. Etureisien lisäksi aktiiviuinnin alussa olkalihaksessa tuntuu ihanaiselta. Siltä, miltä nyt tuntuu, kun kauniit lihakset kehittyvät. ;) hi.

Eilen kävin mynkkilän matkallani kaupoilla välineurheilu mielessäni. Ostin itselleni siniset uimalasit, koska niissä näytin kaikista kamalimmalta. Tai kauneushan on katsojissa, ja minä tunnetusti pidän sekä nilviäisistä että hyönteisistä. Olen sellainen uiva kärpästoukka. Mikäs se on se lintulaji nyt? Lentomuurahainen? Suuresta kuusikerroksista urheiluvälineliikkeestä oli määrä ostaan myös sellaiset bikinit, jotka pysyvät uidessa visusti päällä sekä aurinkolasit. En kuitenkaan kyennyt kuin uimalasiostoksiin. Niidenkin valintaan kului hävyttömän kauan, vaikka selvää alusta asti oli lopputulos eli halvimmat ja rumimmat. En tiedä, miksi siihen pitää käyttää niin kauan aikaa, kun lopputulos on kuitenkin sama.

Ostin samasta kaupasta toukokuussa huisin rumat, mutta niin rakkaat juoksulenkkarini. Ehkä vielä palaan bikinien perässä. Pysyköön siihen asti sakemanneilla jännitys siitä, pysyvätkö kangaspalat oikeissa paikoissa klooraillessani. Toisaalta uimalasini ovat sellaiset katseenvangitsijat, etteivät välttämättä kaikki huomaisi, jos jotain vähän vilahtaisikin katseenvangitsemisbikineistä. Olenhan hankkinut nykyiset oksettavan kukkaiset bikinini kauhean vihastuneena hetken mielijohteesta valintaperiaatteella rumimmat ja halvimmat. Viime kesänä olin jättänyt sekopäissäni kumpulan maauimalaan entiset järkevännäköiset bikinini, jotka pysyivät uidessakin päällä.

FlipFlop-kävely on uusi lempiurheilulajini, jonka keksin Suomi-lomallani Kotkan kauniissa merikaupungissa. Kuljeskelimme iltalenkillä kolmisen tuntia, ja jaloissani olivat paljettivarvastossuni. Moisissa FlipFlop-jalkinissa saa nilkan tukilihakset ja etusääret yllättävää treeniä. Seuraavana päivänä yllättäen myös sisäreidet tuntevat saaneensa FlipFlopeista tarpeekseen. Varsin erilainen olo kuin kävelykengissä tai juoksulenkkareissa liikkumisen jälkeen. Välineurheilu on niin mielenkiintoista! FlipFlopit reenaavat aivan yllättäviä lihaksia.

Eilen soitin yhdelle kaverin kaverin tutulle, joka asuu Münchenissä. Verena näytti minulle Müncheniä ja kuljimme Schwabingissa ja yliopistoalueilla nelisen tuntia yli kolmenkymmenen asteen helteessä. Jalassani olivat Paljetti-FlipFlopit. Tunnen niiden kosketuksen varvasväleissäni ja päkiöissä. Luulen, että jalkapöydänkin lihaksisto on saanut tuta suurkaupunkireissustani. Olen ehdottomasti hyvin ilmastoitujen tyttömäisten jalkineiden kannalla. Suosittelen.

Taidan lähteä uimaan ja spinningiin. Olen innostunut Liisun Triathlon-ajatuksesta.

Haukkalasta kaupallisesti kannattava

2007-07-20T14:45:00.000+02:00

Ehkä voisimme alkaa hyväksikäyttää blogimme miljoonia lukijoita ja alkaa kääriä HYNÄÄ!!¤1
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Blogikirjoittelu+ei+el%C3%A4t%C3%A4+Suomessa/1135228851823

Pienois-golfia

2007-07-19T22:40:00.000+02:00

En ymmärrä, miksi minigolfia kutsutaan nykyään pienois-golfiksi. Kai se on jotenkin hienompaa tai korrektimpaa, kuten nyt vaikka maanis-depressiivisyyden kutsuminen bipolaarisuudeksi tjsp, tai rumien ihmisten kutsuminen tavallisen näköisiksi.

Pelasin kuitenkin minigolfia. Luettelen nyt käyttämäni lyöntimäärät

1. 3 lyöntiä
2. 4
3. 3
4. 4
5. 3
6. 4
7. 5
8. 4
9. 4
10. 5
11. 7
12. 3
13. 2
14. 4
15. 2
16. 2
17. 3
18. 3

Lukijoillehan nuo luvut eivät kerro juurikaan, koska kentästä ei ole tietoa. Ei se kierros kovin hyvin mennyt. Huomion arvoista on kuitenkin, että peli parantui siinä vaiheessa kun olin saanut olueni juotua (viimeisellä tretaalilla, jonka pitäisi vielä olla kohtuullisen vaikea). Ammunnassa ja jousiammunnassahan hylätään, jos on alkohooolia veressä, koska sillä on suoritusta rentouttava vaikutus. Ehkä tuossa oli taas kyse jostain samantyylisestä ilmiöstä. Osoitin siis, että kaljanjuonti sopii hyvin tarkkuutta vaativan kilpaurheilun yhteyteen. Oli muuten kylmä! Ihkua ettei minulla tänä kesänä ole lomaa <3 <3.

Joutsenlaulu

2007-07-18T19:35:00.000+02:00

Elkee peljätkö. En aio viitata mitenkään kaljuihin rokkareihin. Puhun yleensä vain itsestäni, enkä suomalaisista pändeistä. Asiat eivät muutu. Nyt varmasti huokaisitte helpotuksesta.

Päätin alkaa joutseneksi albatrossin sijaan ihan vain undulaatin käskystä. Undulaatti käski, mutta olen jo unohtanut syyn (?). Joutsen oli myös erään Savonlinnan Huvila-panimon paneman oluen nimi. Ostaessani ison joutsenen, päätin lopullisesti alkaa sellaiseksi. Höpisin tarjoilijapojalle ja -tytölle jotakin pikkujoutsenista ja isokuoveista ja pikkukuoveista. Henkilökunta ei tuntunut arvostavan ornitologista ajatuksenjuoksuani. Juoksinkin juomaan joutsenen.

Poikkean oluenjuonnista hiukan itse haukkaamiseen. Olen jo pitkään ollut huolissani kauniista olkalihaksistani tai niiden katoavaisuudesta sekä Olli Olkapään oireilusta. Suomi-lomalla päätinkin uida aivan vallattoman paljon. En uinut kovastikaan, mutta kävin kyllä kolme kertaa lenkillä. Lauloin yhdellä lenkillä laulua nimeltä Joutsen. En Yön joutsenlaulua vaan sitä Sibeliuksen. Halk' illanruskon auerman käy lento joutsenen.... Aurinko laski ja järvi kiilsi punaisena. Minua nauratti koko touhu. Polvet olivat seuraavana päivänä perkeleen kipeät, johtuen varmastikin äitini seiskytlukulenkkareista, joilla juoksin. Ne ovat siniset Niket, joissa on keltaiset ne Nike-raidat. Ne ovat valmistettu Irlannissa. Nykyään Nike taitaa luottaa ambomaan pikkuneekereihin enemmän kuin juoppoihin irkkuihin. Äidilläni on vahva sisäpronaatio vai mikä onkaan, joten kengät antavat sellaisen olon kuin olisi cp-vammainen.

Viitaten vielä keskusteluumme välineistä: juoksin toisen lenksun tulevan lankoni lenkkitossuilla, jotka olivat kaksi numeroa liian suuret ja kolmannen lenkin äitini liian pehmeillä kävelylenkkitossuilla. Oppii arvostamaan omia lenksureita. Olenhan Reebok-nainen.

Joutsenta sain vain yhden. Kaljaa muuten perjantaina yhden, lauantaina xxx+yyyy-määrän, sunnuntaina tuopin, maanantaina neljä tuoppia, tiistaina kaksi tuoppia kuivaaomenaa, keskiviikkona muutama saunakalja ja punaviiniä, torstaina muutama saunakalja ja tujaus Kalle-viinaa (uusi jallukokemus!), perjantaina kaksi lasia valkkaria ja kolme tuoppia, lauantaina zzz+nnn-määrä erinäisiä alkoholituotteita, sunnuntaina kaksi tuoppia. Näitä ja valtavia ruokamääriä kulutellessani voikin haukkaamiseen saada ihan erilaista fiilistä. Suosittelen kaikille eksoottista lomakohdetta nimeltä Suomi. Se on tuo pohjoinen joutsenten maa.

Täällä Germlandiassa on ollut tuloni kunniaksi joka päivä yli kolmekymmentä astetta, joten juoksentelu on jäänyt lähinnä haaveeksi. Hikoillut olen kyllä. Tänään yksinäinen elämäni tuntui niin tukahduttavan läkähdyttävältä, ettei urheilukaan enää tuntunut iloisalta vaihtoehdolta. Kuitenkin raahauduin maauimalaan töiden jälkeen. Uin 45 minuuttia vimmalla. Sain leppoisamman olon, vaikken sitä olisi koskaan uskonut. Suomiloman jälkeen arkeen vaipuminen tuntuu kaameammalta kuin aikoihin. Lamauttaa. Ehkä kuumuus ja uiminen saavat minut tällä viikolla vielä nauramaan. Endorfiinit ovat ihmeellisiä. Minua sattuu jo nyt uintilihaksiin. Tekisi mieli joutsenta.

maija.says:
onko se joutsenlaulu se yks kaamee yön piisi
katri says:
on
katri says:
taas lappsed kadulla näät...
katri says:
lapset siis
katri says:
taas hetken lähempänä kuolemaa. Ei lopu tuska milloinkaan....
katri says:
nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan
katri says:
nuoruuden lähteestä kai haaveilleet ja tuska vaimenee tai miten vaan
katri says:
pitää laulaa joskus karaokessa
maija. says:
voi luaja
katri says:
hirveetä kuraa

Välineurheilu - ainoa urheilu

2007-07-16T09:08:00.000+02:00

Maisun postauksesta innoittuneena minun on pakko sanoa, että mikään ei ole niin siistiä kuin välineurheilu. Koska urheilu muuten on ihan täyttä sontaa ja paskaa, kannattaa panostaa edes varusteisiin. Urheilua ei edes olisi olemassa ilman välineitä. Eihän esimerkiksi jallapalloa voisi pelata ilman palloa.

Minulla on muun muassa maailman hienoimmat juoksulenkkarit. Ne ovat merkkiä KARHU, ja harkitsin pitkään niiden ostamista, koska ne olivat ihan sairaan kalliit. Löysin kuitenkin monta hyvää perustelua ostokselleni.

1) KARHU-lenkkarit valmistetaan Suomen Kiteellä. Tuen suomalaista työtä ja hyvinvointia. Kyllä _minulla_ on varaa siihen - rahaa on.
2) KARHU-lenkkareissa ei ole niin paksua iskunvaimennusta, että tuntuu kuin olisi kumipallo kengässä toisin kuin muissa kokeilemissani lenksuissa.
3) KARHU-lenkkareita suosittelevat myös maratoonarit.
4) KARHU-lenkkarit istuvat jalkaani paremmin kuin Niket, sillä kapea jalkani viihtyy paremmin KARHUn kapeassa lestissä.
5) KARHU-lenkkarit ovat tosi hienon näköiset ja väriset. Toisin kuin suurin osa juoksulenkkareista ne ovat tyylikkäät ja trendikkäät ja aika retrot.
6) KARHU-lenkkarit jalassa on tunne, että on ihan sairaan nopea. Nopeampi kuin kukaan muu. Olo on kuin menninkäisellä, joka kirmaa alas sammaleista rinnettä.

Tahtoisin myös juoksutritkoot, mutta pelkään että näyttäisin niissä aika hassulta. Olen kuullut luotettavasta lähteestä (vain yhden välikäden kautta), että kun kerran on juossut juoksutrikoissa, ei enää ikinä suostu juoksemaan missään muissa.

Jouduin siirtelemään tässä eräänä päivänä Laurin pyörää. Olipas se kevyt verrattuna omaani! Lisäksi siinä on sellaiset lukkopolkimet pyöräilykenkiä varten. Vau - tekisi mieli sellaisia! Entäs sitten pitoteipit suksissa?! Koskaan ennen ei ole suksi luistanut niin kevyesti. En luovu teipeistä enää ikinä.

Urheiluvälineiden lisäksi olen kunnostautunut viime aikoina myös high tech -retkeily- ja ulkoiluvälineiden suhteen. Viimeiset ostokseni ovat windstopper-fleece ja uusi rinkka viikonloppureissuja varten. Tietäisitte miten onnelliseksi olen niistä tullut. Muita ilon ja onnen ja fiilistelyn kohteitani ovat viime kesänä ostettu oranssi untuvamakuupussi (maailman hienoin) ja otsalamppu (ledi, kuluttaa muuten tosi vähän pattereita), joka toimii myös pyöränlamppuna. Sen saa näppärästi kiinni pyörän etustongaan, eli minun ei tarvitse pyöräillä lamppu otsalla.

Toivomuslistallani ovat tällä hetkellä retkiluistimet, muutamat tekniset urheilusukat ja aluspaita, uudet vaelluskengät, ehkä matkamittari ja ilmamakuualusta. Sykemittarikin olisi kiva. Sellaiset hiljattain kehitetyt sukkakengät, joilla pääsee aktivoimaan kaikki jalkapohjan lihakset, olisivat ihan ehdottomat. Niistä oli jokin aika sitten juttua Hesarissa. Ostoslistallani on kärkipäässä myös pyöräilykypärä, mutta jostain syystä sitä ei tule paljoa hehkuteltua.

Niin, mikään ei ole niin siistiä kuin välineurheilu. Pelkällä pro-varusteilla fiilistelyllä saa endorfiinit laukkaamaan, saati jos pääsee käyttämään niitä urheilutarkoituksissa. Ei urheilua urheilun vaan välineiden vuoksi.

Viime päivien treenit

2007-07-14T22:40:00.000+02:00

Olen viimeinkin jatkanut gradun tekemistäni, koska ensi viikolla minun pitäisi kirjoittaa tulokset, koska olen työpaikallani, eikä muuta tekemistä ole. Siksipä olenkin valmistanut laskelmiani. Puuttellisten tietsikkataitojeni ja sopivien rajapintojen puuttumisen vuoksi joudun tekemään tiettyjä laskujuttuja ns. käsin pastettamalla spss:stä matskua exceliin. Olen tehnyt sitä tänään ja eilen useita tunteja. Käy kuulkaas treenistä! Excelin pikanäppäimet kyllä ovat jääneet hyvin tajuntaan. Myös kitaraa tekee mieli soitella paljon enemmän kuin normaalisti kun vaihtoehtona on pastettaa. Mielestäni pastettamisesta pitäisi tehdä ns. virallinen sana.

Kevennykseksi laitan vielä yhden lauseen irkkilogia tältä päivältä. Villiliisa lausahti sen keskusteltuaan kanssani aikansa ennen kuin lähti ottamaan kaljaa.

[18:21] {villis] (voi vitsi että pistää harmittamaan aina kun huomaa, kuinka monta tuntia sinun kanssasi on laittanut taas ihan älyttömään ja turhaan ja epäsivistävään ja täysin hyödyttömään järmäämiseen.)

Haukkalalaisiakin kiinnostaa

2007-07-14T16:55:00.000+02:00

[17:01] [liisa] ajoin eilen 50 km pyörällä.
[17:01] [liisa] ajoin koti-etutöölö-viikki-keskusta-rundia 18 km-koti
[17:02] [liisa] ajelin punavuoressa ja eirassa, ullanlinnassa en vielä ehtinyt käydä
[17:02] [liisa] voin piirtää siitä sinulle kartan, niin näet!!

***

[17:39] [liisa] harmi ettei ulkoilukartta toimi
[17:40] [liisa] haluaisin ehdottomasti kertoa sinulle, miten eilen ajelin punavuoressa ja eirassa
[17:40] [liisa] no ehkä kerron sanallisesti
[17:41] [liisa] ensin ajoin ruoholahdenkadun, sitten erikinkadun, kalevankadun, lönkan, bulevardin, roban, uudenmaankadun, ratakadun puoliksi ja sitten merimiehenkadulle sitten punavuorenkatua ylös ja takaisin ratakadulle, sieltä merimiehenkadulle, josta pursimiehenkadulle
[17:42] [liisa] sitten tehtaankatua ja käännyin laivurinkadulle, josta viiskulmasta tarkk'ampujankadulle, kasarmikadulle, vuorimihenkadulle, korkeavuorenakadun kautta jääkärinkadulle, sitten taas vuorimiehenkadulle ja kasarmikadun kautta takaisin tehtaankadulle
[17:42] [liisa] oletko mukana vielä?
[17:45] [liisa] ja sitten eiraan edefeltintie, ehrensväridintie, armfeltintie, rehbindenintie, laivurinkatua juhani ahon tielle, sitten merikadulle, taas ehrensvärdintielle, sitten petersgatanin kautta kapteeninkadulle, korkeavuorenkadulle, kasarmikadulle, pohjoiselle makasiinikadulle ja sitten etelärannan kautta siljun luo helsingin ehkä ainoaan ravintolalaivaan, jollei wäiskiä lasketa
[17:45] [liisa] pysyitkö kartalla hä?
[17:45] [s-love] en
[17:45] [liisa] 18.8 km tuli noista kaduista yhteensä
[17:46] [liisa] aion ajaa punavuoren vielä toiseen suuntaan ristiin, kun nyt nuo erik, kaleva, lönkka, uudenmaankatu on sill' lailla itä-länsisuunnassa
[17:46] [liisa] täytyy mennä vielä risteävät pohjois-eteläkadut
[17:47] [liisa] ja sitten ullanlinna jäi melkein kokonaan käymättä
[17:47] [liisa] meni noihinkin jo reilu 1,5 h, kun rauhassa ajeli, seisoi valoissa, kävi kaupassa välillä ja katseli ymprilleen
[17:48] [s-love] menen suihkuun

Kohti uusia haasteita vol. 2

2007-07-13T14:33:00.000+02:00

Kuka haluaisi pelata kanssani pöytätennistä kisahallilla tai hallintorakennuksella? Lähtötasoni on surkea, mutta haluaisin opetella.

Kohti uusia haasteita

2007-07-10T19:27:00.000+02:00

Olen alkanut suunnitella itselleni ensi kesäksi jotakin haasteita. No, helppoahan sen keksiminen oli: ilmeisempää vaihtoehtoa tuskin minäkään saisin päähäni kuin triathlon. Nyt kun vaan on tuo ihana pieni kesälomapyöräily takana, niin eipä paljon nappaa tuo 180 km pyöräily. Jotenkin uinti ja juoksu tuntuu vielä ihan siedettäviltä sen rinnalla. Ehkä aika kultaa muistot ja senkin sitten vetäisee, kun on pakko.

Mietin, miten siihen triathloniin pitäisi treenailla talvella. Ehkä jokin sellainen 20*täystriatholn voisi olla hyvä vetäistä alle. Syksyllä kybäkertainen ja keväällä sitten toinen samanlainen. Ei, ei siis putkeen vaan pikkuhiljaa. Jos vaikka syys-joulukuussa ui 39 km, pyöräilee 1800 km (voi saakeli) ja juoksee 420 km, niin siinähän se sitten jo on siis se kymmenkertainen triathlon.

Eli jos 16 viikon aikana käy 13 kertaa uimassa 3 km, uintitavoite täyttyy niin että humps vaan. Keskimääräinen arkipyöräilyviikkoni on 100 km, eli ei tarvitse kuin pari pyörälenkkiä lisätä, jos ilmat vaan sallii jatkuvan ajamisen, ja 1800 km on täynnä kuin ilmaa vain. Sitten on vielä tuo 420 km juoksemista, mikä on alle 27 km viikossa. Siihen kyllä pystyn minäkin, helposti.

Kaikki muutkin mukaan helppoon ja kivaan triathlon-harrastukseen!!

Spinner

2007-07-05T11:32:00.000+02:00

Spinner s, m; die ~ 1 kehrääjä (ammatti) 2 (puhek; Verrückte) kaheli, sekopää (ark), tärähtänyt (ark), hupsu, torvi (torvelo) 3 (Angeber) rehentelijä, mahtailija 4 (el; vanh) kehrääjä (yöperhonen) 5 (beim Spinnangel) uistin

Olen Spinner. Olen koittanut pähkäillä, mikä oikeastaan olisi sitten spinningiä harjoittava henkilö, jos se ei ole Spinner. En uskoisi sen olevan Spinninger.

Olen ollut valtassa pihistelytuskassa, koska en ole aikoihin päässyt haukkaamolleni. Koen liki fyysistä tuskaa siitä, että rahani hulahtavat hukkaan punttismaksussa. Lauantain juoksun jälkeen reiteni olivat kovin kipeät sunnuntaina, joten punttikselle ei voinut sunnuntaina raahautua. seliseli. Maanantainakin olin estynyt. oikeasti. Tiistaina ja keskiviikkona spinningöin kuin ehta Spinner ainakin. Ilahduin siitä, kuinka monta moikkaustuttua minulla jo on spinningtunnilla. Olin jo unohtanut. Baijerilaiset ovat hämmästyttävän sosiaalisia. Luulen aina, että niillä on jotakin asiaa, kun minua tervehditään. Ihanaa päästä taas yli viikoksi Suomeen, missä vieraat ihmiset ovat toisilleen ilmaa.

Jätän kertomatta siitä, kuinka tiistaina spinnatessani melkein huusin ääneen: "paskaa musaa!". Päädyin tuhisemaan ja kiroilemaan saksaksi niin että vain naapurini kuuli ja HYMYILI. Hymyili? En ymmärrä näitä. Olenhan tunnetusti paskan musan ystävä, mutta jotain rajaa. Tum-tum-tum-teknoa tunti ilman minkäänlaisia spinnausintervalleja johtaa todelliseen natsivihaan. Tästäkö maksan punttismaksussani? kyllä.

Olen pohtinut kovasti myös välinepuolta urheilun suhteen. En haluaisi sijoittaa rahojani yhtään enempää siihen, että tunnen itseni velvoitetuksi tekemään jotakin temppuja vapaa-ajalla. Spinnatessa hikeä kuitenkin virtaa ilmiömäisesti. Ehkä niin paljon, etten ole ennen tiennyt minusta lähtevän niin paljon nesteitä. Hien myötä olen ymmärtänyt ympäröivien sakujen ihonmyötäiset urheilutekstiilivaatteet ja niiden edut. Minulla kun on tapana käyttää urheillessa mahdollisimman kulahtaneita ja likaisiakin teepaitoja, jotka ovat myös mukavan löysiä ja aina puuvillaisia. Läpikastunut puuvilla ei ole oikeastaan kovin mukava asu. Olen myös ainoa, jolla ei ole hienoja lukkopoljinkenkiä. Olen kuullut, että kyseinen laji olisi huimasti innostavampi sellaisilla kengillä, mutta joku kynnys kyllä pitää ylittää, että minä pistäisin rahojani moisiin. En tiedä, onko tämä joku oire saksalaistumisesta, mutta todella alan ymmärtää ja jopa harkita pukeutuvani kuin valtavirta. Ehkä tämä on vaan ihan normaalia laumakäyttäytymistä ja mukautumista ympäristöön. Koitan kuitenkin vielä pitää kiinni vanhoista arvoistani.

Ajattelin ottaa suomilomalleni lenkkitossukat mukaan. Yleensä olen hädän tullen juossut äitini lenkkareissa tai joissakin mökiltä löydetyissä seiskytlukukengissä, mutta ehkä minusta nyt on todella tullut saksalaismainen välinesuorittaja.

Viikonlopun urheilusuoritukset

2007-07-02T08:20:00.000+02:00

Koska ystäväiseni Laura ilmoitti, että Pori Jazzien aikaan heillä ei tänä vuonna täyshuolto pelaa, päätin käydä ilahduttamassa häntä ja poikaystäväänsä Jannea jo viime viikonloppuna.

Kyläilyn aikana voitin Shanghain, mikä on tärkeintä. Hävisin sitten lähes kaiken muun kuten osavaltiopelin, Kauniit ja rohkeat -hahmoluettelupelin, kymppikset-tikkakisan, biisintunnistuspelin, levyraadin sekä petankkin. Ensimmäiset kolme hävisin tosin vain Jannelle, koska Laura ei suostunut osallistumaan. Häviöt eivät olleet rökäletörkeitä kuin petankissa, mutta Laura ja Janne olivatkin harjoitelleet sitä. Peli päättyi lopulta siihen, kun heitin snadin ruusupuskaan, josta sitä ei koskaan löytynyt, vaikka itse kiltisti konttasin siellä hyvän aikaa. Se oli muuten tosi jännittävää, suosittelen sitä teille kaikille: Hiukset takertuivat piikkeihin ja pisteli joka paikkaan. Eilen piikit erotti ihosta hyvin, kun niiden ympäristö on alkanut kevyesti tulehtua. Tänään ne ovat taas valjummat.

Paska peli, oli miten oli. Ja turha muuten kuvitella, että olisin ollut vihainen, ja siksi piilottanut snadin. Ei pidä paikkaansa. Olen hyvä ja aikuismainen häviäjä.

Petankkitappio oli kuitenkin opiksi: se on varmasti paras jättää tokavikaksi kesäturnajaislajiksi, jottei se sotke hyvin nyt jo kahden lajin ajan jatkunutta voittoputkeani. Hermohan ei tappion jäljiltä ehkä kestäisi, enkä saisi peliä enää kasattua. Ehkä urheilijana olisikin seuraavaksi keskityttävä tuohon henkiseen puoleen ja itsetunnon kasvattamiseen.

Kesäturnajaisissa lajeja on kasipallo, minigolf, mölkky, mökkitikka, keilaus, kroketti, petankki sekä maksimipenkki. Jos joku keksii hyviä lajeja lisää, niin vinkatkaa.

Laululintuni Olli ja Paavo

2007-06-30T22:05:00.001+02:00

Ei kukko käskien laula paitsi laulaa. Albatrossi teki paluun sekä lauluna että tunnelman tekijänä juoksuuni. Olen kärsinyt kovasti paikan vaihtamisesta suurin siivin ja pauhaavin moottorein. Mietin aina kyllä kuluuko lentokenttäpelossani ja matkustamisessa hiukan lisäenergiaa. Sitten voisi syödä lisää suklaata rauhoitellaakseen itseään ennen turvatarkastusta. Mitenköhän tämänkin selvittäisi. Haukkaamolle en kuitenkaan ole nyt ehtinyt yli kahteen viikkoon.

Kävin keskiviikkona toivuttuani juhannusmatkasta juoksemassa pidennetyn juoksulenkin. Sain todella siivet alle. Jos juokseminen tuntuu edes kerran vuodessa tuollaiselta, kannattaa päästellä useimminkin polvia paikoiltaan. Olen kovasti pohtinut, miksi juoku sujui keskiviikkona niin hyvin. Olinhan kauhean väsynyt ja univelkainen. Toisaalta olen juhannuksen jälkeen ollut erittäin kevyellä ruokavaliolla lukuunottamatta eilistä pakollista kaljanjuomista. Minulle on aiheutunut viimeisen viikon aikana niin järkyttävä ulkonäkökriisi, ettei tällaisesta tiedä moni murrosikäinenkään.

Eräänlaista kriisiä aiheuttaa myös vanheneva rapistuva ruumiini. Paavo Polvi on nimittäin saanut vakituisen kumppanin Olli Olkapään. Olli meinasi tosissaan pulahtaa ulos Ranskan maalla. Olisin ollut ihan yksin, eikä kukaan olisi auttanut. Sen jälkeen se on meinannut tulla ulos lähes joka päivä. Olli on kai ongelmissa johtuen siitä taannoisesta polkupyörärysäyksestä. Prkl. Odotellaan nyt sitten sitäkin, että olen kaikinpuolin viallinen. Koitan jumppailla sitä jotenkin, eikä minulla ole mitään käsitystä pahennanko vaan tilannetta. Haukkaa on vaikea kasvattaa Olli Olkapään kiukutellessa. Punnertaminenkin on kauhean kivuliasta, koska hiiriranteenikin on vallan sökö.

Koska aika ei anna haukkaamiselle tilaa ja kaljaakin pitää juoda, olen tiivistänyt urheiluani kielletysti eli lisäämällä juoksemiskertoja ja niiden kestojakin. Polveni ovat melko kipeät. Ehkä se toisaalta johtuu vaan huomattavasta painonnoususta

Masuliprojektiin liittyy erittäin hauskaa kuvamateriaalia haukankasvattajien naisjaoston nahkahousutapaamiselta. Saisinko jo luvan julkaista niitä muitakin kuvia? En nimittäin jaksa tehdä niille mitään.

Keskiviikkolentis pyörähti käyntiin

2007-06-21T08:36:00.000+02:00

Eilen käytiin ensimmäiset lentisharkat. Aluksi ja lopuksi oli pientä haparointia, mutta keskivaiheilla saatiin sääntöjä venyttämällä pallo pysymään ilmassa varmaan toisenkymmenen kosketuksen ajan. Uskomatonta. Ihaillen katselin pelin tiimellyksessä pelitovereitteni otteita: Monet mm. onnistuivat lyömään pallon omaan naamaansa. Paljon otettiin myös kontaktia kenttään: Epu vakuutti omalaatuisella tyylillään jo ensimmäisetsä pallosta alkaen. Silloin hän seisoi ja järkähtämättä katsoi, kun pallo tippui kenttään monen metrin päähän, minkä jälkeen odottamatta vain kaatui. Undulaatillakin oli hieno tapa syöksyä tai ainakin vähintään kaatua joka lyöntiin. Myös Anna pyöri hiekassa vähän väliä ja kertoikin ajauduttuamme läheiseen räkälään löytäneensä alushousuistaankin hiekkaa.

Pelin jälkeen suunniteltiin taktiikkaa tytöt vs pojat -pesäpallokisassa, johon eräs "jalkapallojoukkue" on meidät haastanut. Koska meillä ei taida olla paljon mahdollisuuksia ihan rehdillä pelillä, suunniteltiin klassisia jekkuja kuten miesten pelihimojen sammuttamista ottelua edeltävinä päivinä ylitsevuotavalla seksin määrällä. Pelitilanteessa on sen sijaan lähinnä turvauduttava tissien ja takapuolen näyttämiseen. Lukkarillamme onkin voiton avaimet käsissään. Joku toi esiin, että pienien ja rumien tissien näyttäminen saattaa toimia jopa mallikelpoisia paremmin, koska sellainen toiminta saattaa sekottaa peliä paljon enemmän: ensimmäisten, järkyttävien vilautuskertojen jälkeen saattaa tulla niin suuria pelkotiloja, että seuraa ylitsepääsemättömiä vaikeuksia edes tarttua mailaan.

Kaikki muutkin vinkit ovat hyvin tervetulleita! Niitä todella tarvitaan.

Reippaimmat eilen myös puistojumppasivat, mutta Paula Koivuniemen näkeminen livenä illansuussa ajoi paikallaolleet lievästi alkoholisoitumaan. Ehkä ensi viikolla.

Suru ja onni

2007-06-19T21:34:00.000+02:00

Olen hävittänyt sykemittarini lähetinvyön. Luulen, että se on jokseenkin olennainen, joten menetys harmittaa. Pakkasin sen mukaan viikonlopuksi. Perillä en kuitenkaan löytänyt sitä ja kuvittelin epähuomiossa unohtaneeni sen sittenkin kotiin. Ei sitä täälläkään kyllä ole. Voihan voi.

Vituttaa. Vituttaa isosti. Olen niin paska ja vitun söhelö. Söin äsken iskän Maltalta ostamat tuliaissuklaat suruuni. Ehkä olo helpotti vähän. Ehkä ei.

Onneksi ostin tänään hienon biitsipallon. Join sen kunniaksi kaksi olutta. Tai no sen pallon kunniaksi ja kaikkien muiden elämän pienien tähtihetkien. S-love selitti joskus, että naiseen tuhlattuja rahamääriä laskiessa pitää ottaa lukuun myös kaikki ennen naisen kohtaamista ravintoloissa juotujen alkoholiannosten hinta. Hauska ajatus. Naiset on tuolla kaavalla epäilemättä aika kalliita. Ja miehet.

Maastopyöräilyhaaveita

2007-06-13T23:14:00.000+02:00

Olen ollut taas vähän aikaa ravaamatta. Syyt ovat selkeät: liian kiire, liian sairaalloisen väsynyt tai liian kuuma ilma. Tänään tuhlatessani aikaa palellen grilli-illassa koin ainakin ensimmäisen ja kolmannen syyn olevan historiaa. Jo lähes krooninen, unettomuudesta johtuva väsymyskin on toivottavasti muisto vain huomenna tai viimeistään muutaman päivän kuluttua. Olen nimittäin vetäytynyt Saloon, ja tässä talossa on pimeää ja kylmää. Täydelliset olot nukkumiseen.

Olen juokseminsen sijaan ajellut paljon fillarilla. Eilen ajoin lähemmäs 50 km. Maanantainakin kilometreja tuli melkeinpä 40. Osin olen ajellut täpöllä eli niin kovaa kuin vain pääsee, osin sunnuntaipyöräillen. Pääosin sotken mukavan reippaasti. Eilen olin Helsinki-päivän kunniaksi Santahamina-seuran järjestämällä pyöräexcursiolla tuolla sotahullujen kansoittamalla saarella. Siellä sunnuntaipyöräiltiin. Halusin mukaan, koska saaren kasvillisuus ja muu eliöstö on kuulemma niin ainutlaatuinen ja pääsy saarelle on muuten niin vaikeaa. Kuvittelin retken käsittelevän paitsi saaren historiaa ja nykykäyttöä myös siis kasvillisuutta. Vetäjä, viiskybänen sotahistorioitsija kyllä kertoi mm. maanpuolustuskorkeakoulusta, viikingeistä, punaleireistä ja tuhansista saarelle eri aikoina haudatuista, mutta kasveja hän ei juurikaan demonnut. Ajaessamme ampuma-alueelle hän tosin lupasi näyttää lehtokielon, mutta kuvittelin esittelyn olevan jotakin muuta kuin alueelta päästyämme kuulunut lausahdus: "siellä sitä lehtokieloa oli matkan varrella, ojan toisella puolen oikealla puolella lammen kohdalla". Ihan kiva reissu kuitenkin, ei siinä mitään.

Huomenna koitan päästä taas juoksemaan. Pyöräily onkin tänään ollut hivenen ikävää, sillä satuin eilen kaatumaan pyörällä ja lyömään toisen pakararan johonkin, ehkä satulaan tai tankoon. Koitin kotimatkalla Santiksesta päästä Herttoniemen kohdalla Arboretumin rantatielle. Ajoin joidenkin talojen pihojen kautta löytäen pienen kävelytien, joka vaan kapeni ollen lopulta vain kapea polku. Rinnettä hyvää vauhtia alas painellessani tajusin kyllä menoni olevan hallitsematonta ja reittivalintani heikohko pyöräni ominaisuuksille. En kuitenkaan alkanut himmailemaan tai kääntynyt takaisin. Ehkä nykyisessä, ylikontrolloiduessa maailmassani sellainen hallitsemattomuuden tunne on jopa tavoitteena ja nautinnollista. Sellaisen saavutan usein myös lautaillessani, koska taidot ovat ruostuneet jo ajat sitten. Onkin mukava vaan antaa puolihallitsemattomasti mennä ja koittaa lähinnä vain minimoida vahinkoa ja kipua.

Niin no niinhän siinä sitten rinteessä ajellessani kävi, että kangaskassini pamahti etupinnoijen väliin, ja vauhti tyssäsi kuin seinään. Koitin sitten tietty hypätä kyydistä, mutta jotenkin sotkeuduin pyörään ja kaaduin pyörän kanssa nätisti toiselle kyljelle kädet varmaankin koko ajan lujasti kahvoihin puristautuneena. Eihän siinä mitään kummempaa käynyt, kun osuin vieläpä mukavasti sellaiseen pusikkoon. Toisessa jalassa on nyt kyllä mustelmat pakaran ja takareiden liittoksessa, polven sivureunassa sekä etureidessä. Jännää, miten olen onnistunut lyömään kaikki ne paikat. Toiseen jalkaan oli tullut hittiä lähinnä vain sääreen.

Tapahtuman jälkeen valtasi sellainen olo, että pitäisi ostaa pyörä kunnollisilla etuiskareilla eikä mitään vanhaa kaupunkimaasturia, kuten aiemmin suunnittelin. Maastoajo on kuitenkin hauskaa. Lisäksi voisi olla etukori tai muu järkevä sijoituspaikka kaikelle romulle. Maanantaina nimittäin ajelin jossakin Haltialan kartanon tienoilla, kun takatellarille sitomastani kassista tipahti puhelin. Onni onnettomuudessa takanani pyöräillyt huomasi sen ja ystävällisesti huomautti minulle. Meni kuitenkin luottamus takatellarikiinnityksiin. (Omissa virityksissä ei tietenkään ole enää varaa kehitykselle.) Reppu on tietty aina hyvä mutta niin hiostava vaihtoehto.

Pääskysirkkunen olla voisin

2007-06-10T22:06:00.000+02:00

Kuin kevätpääsky liidellen eteenpäin. Kuin pääskyn lento kävi haukkalan innoittama juoksu tänään. Olin niin levännyt, ettei edes helle haitannut. Hiki virtasi. Suihkusta ei tule enää kuin kylmää vettä, mutta sekään ei haitannut.

Eipä tässä enempiä lintusista lätistä. Viime sunnuntaina menin siis vielä punttikselle. Maanantaina olin aivan reporankana ja vammautunut liiasta urheilusta. Tiistainakin olin vielä sisäreidistäni kipeä. Teidän likaiset mielet eivät ajatelleet sammakkokyykkyjä, jotka olen ottanut uuteen ohjelmaani. Sammakkokyykyt tekevät hyvää polven tueksi. Ikinä ei ole ollut sisäreidet niin lukossa.

Tiistaina menin minibauch-tunnille ja puuhailin jotakin käsisysteemejä sen jälkeen. Keskiviikkona menin rückengymnastik-tunnille, jossa aiheutin pakokauhua jumppapallolla. Piti tehdä jotakin kultakala-nimisiä liikkeitä, jotka eivät sopineet olemattomalle koordinaatiokyvylleni. Lisäksi minua alkoi kikattaa. Tuloksena kuului järisyttävä tömähdys keveän gasellimaisen ruhoni mätkähtäessä suoraan selälleen pallon päältä tai sellaisesta käsi-pallo-venytys-asennosta. Hylkäsin pallon ja aiheutin pahennusta viestiviä katseita niin kutsuttua pahaa öögaa. Tein keskenäni jotakin omiani, koska pallo ei ole mun juttu. Yllättävän vaarallisia sellaiset isot kumipallot.

Torstaina join paljon kaljaa.

Perjantaina lepäilin ja katsoin elokuvaa telsusta.

Lauantaina siivosin.

Tänään kävin juoksemassa ja pääskyt ympäröivät minua . Oikeasti. En tiedä, voivatko pääskyset olla jotenkin agressiivisia, mutta niin ne vain hyökkäilivät.

Voisin kirjailla kaikenlaisia numeroita, mutta en nyt halua. Haluaisin kirjata saksalaisnaisten öögan pahuuden jotenkin numerona.

Seliseli: Mönkään mennyt puistojumppa

2007-06-07T11:13:00.000+02:00

Eilisen puistojumppauho: Kaia perui työkiireisiin vedoten, ja kahdella muullakin kaverilla oli kuulemma menoa. Muka. Molemmmat olivat periaatteessa kiinnostuneita ja lupasivat "laittaa asian korvan taakse" tulevia keskiviikkoja varten. Tosiasiassa luulen, että ne eivät kehtaa puistojumppailla.

Minäkään en sitten mennyt puistojumppailemaan. Treenaamisen välttelemiseen löytyy käsittääkseni tuhansia ja taas tuhansia hyviä tekosyitä, ja tämä nyt käyttämäni lienee yksi yleisimpiä: en uskaltanut/kehdannut mennä sinne ypöyksin. Sellaisiin uusiin paikkoihin meneminen, joissa joku saattaa tuntea, on jotenkin tosi kuumottavaa. Tarvitsen henkistä tukea, vaikka muuten olenkin tosi rohkea enkä pelkää vaikka lentämistä, käärmeitä tai yksin olemista kesämökillä.

Minulla on vain kolme pienenpientä pelon aihetta: epäonnistuminen, häviäminen ja nolatuksi tuleminen. Peleissä ja leikeissä häviämisen kanssa yritän tulla toimeen, sillä koska minulla kaveripiirissäni on niin harvinaisen eteviä yksilöitä sekä pelinörttejä, seuraelämäni saattaisi kärsiä. Epäonnistu en koskaan (=vaikenen visusti epäonnistumisista ja defenssijärjestelmäni pyyhkii ne pois muistista). Nolatuksi tulemiseen tarvitsen kaverin, jolle nauretaan mahdollisesti vielä enemmän kuin minulle. Muistaakseni myös Ääs oli kiinnostunut puistojumpasta?

Puistojumpasta ei siis eilen suureksi harmikseni tullut yhtään mitään, joten korjasin tilanteen Minttu Classic -jäätelöpuikolla sekä laahustamalla ympäri Tapanilaa ihastelemassa vanhoja puutaloja ja reheviä puutarhoja. Kaverin puutteen lisäksi eilisellä helteellä ei olisi varmaan ollut edes terveellistä urheilla. Parasta kai, että odotan ilmojen viilenemistä syksyyn, sillä silloin puistojumpatkin loppuvat.

Uusi, terveellinen elämä

2007-06-05T09:45:00.000+02:00

Olen ollut viime aikoina todella väsynyt ja siitä syystä hieman alla päin ja pahoilla mielin. Aluksi ajattelin, että se on tämä uusi työ, joka vie kaikki mehut, mutta kyllä tässä on nyt jotain muutakin. Olen itsellenki epätyypilliseen tapaan nukkunut huonosti. Iltaisin olen toooosi väsynyt ja menen ajoissa nukkumaan, mutta silti en jostain syystä saa unen päästä kiinni. Eilenkin illalla keinuin valveilla olon ja unen rajalla yli tunnin, katsoin kelloa ja jatkoin samassa horrostilassa tuntemattoman ajan. Aamulla heräsin ensimmäisen kerran jo kuudelta, mutta en tietenkään lainkaan pirteänä. Sairasta.

Olen siis päättänyt aloittaa uuden elämän, johon kuuluu paljon urheilua, ulkoilua ja terveellistä ruokaa. Uskon, että nämä asiat kompensoivat huonoa unen laatua. Olen siis viikonloppuna pupeltanut herkullisia salaatteja, joita olen kyllästänyt protskuilla, siemenillä, tilkalla oliiviöljyä ja aimo tujauksella etikkaa. Tänään tein evääksi töihin (täysjyvä-kuitu+++jne.)pastasalaattia, ja aion mennä nauttimaan sen kosken varteen (ulkoilua).

Terveellisen elämän ulkoilulla tarkoitan sellaista päiväsaikaan tapahtuvaa reippailua, johon ei välttämättä kuulu kuningas alkoholin nauttiminen, viina kun tunnetusti heikentää unen laatua. Toki sellaista toisenlaistakin ulkoilua tulee harjoittaa, mutta vain kohtuudella ja ajoittaen sen lähinnä vapaapäiviin. Viikonloppuna se onnistui oikein hyvin, minä pysyin kaljani kuninkaana eikä toisin päin, ja pyöräilin lähes selvin päin ja ajoissa kotiin.

Sunnuntaina olin kotisaaren eteläkärjessä ihanaisella piknikillä, jolla yhdistin terveellisen ravinnon ja ulkoilun. Eilen kävin puolentoista tunnin lenkillä, josta arviolta puolet oli reipasta hölkkää ja puolet rivakkaa kävelyä. Huomenna aion mennä kokeilemaan puistojumppaa. Olen ilmeisesti tullut niin vanhaksi, etten enää välitä siitä, että näytän todella urpolta pomppiessani hiki päässä mummojen kera. Täytyyhän elämästään ja virvokkeistaan nauttivilla kesärentuilla ja muilla onnellisilla olla huvitusta. Onkohan jumppaopella hieno ghettoblasteri ja mitäköhän musaa se soittaa? Tahtooko joku haukkalalainen liittyä seuraan?

P.S. Tämän jutun muusana oli Maulis ja uhkaukset

Albatrossin siivin

2007-06-03T15:44:00.000+02:00

Haukan sielu on tämän viikonlopun ollut kuin albatrossin, "joka vapaana saa liitää". Se ei ole mitään sattumaa tai muutakaan, mitä voisin ihmetellä siis se, kuinka minun merkkihenkilöt usein viittaavat tuohon kappaleeseen. Yksi mieleenpainuvin hetki oli joskus, kun haukkaamisen kohteeni levitti pitkät siipensä tanssilattialla ja julisti olevansa vapaa kuin taivaanlintu, kuin albatrossi.

Juoksu lähti eilen lentoon kuin albatrossin liito. Kuvittelin konkkelokoipeni siipienväliltään ainakin metrisiksi. Nyt paavopolvea vähän mökötyttää, mutta se oli sen arvoista. Mittarilukemat: 2h07min, 1101 kcal, 50 % fat, max 177 avg 127. Tuosta n. 40 min oli juoksua. Loput vatsalihaksia, allilihaksia puiston penkillä ja imurointia kotosalla lenkin jälkeen. Ilma oli optimaali; 19 astetta ja puolipilvistä.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaan haukkaamolleni. Kävin Rigon spinningissä ja tein sitten masut, olat ja vetoselät. Rigo ei ollut vieläkään vaihtanut musiikkivalintojaan. Kasaria, kasaria ja voi. Saunassa otin kipulöylyt. Minulta kyseltiin tuossa lentokoneessa, että käyvätkö todella naisetkin saksassa siellä yhteissaunoissa. Vakuutin kyllä käyvän. Suomipoika kuitenkin kertoi käsittäneensä, että vain vanhemmat naiset Saksassa menevät sinne. Nyt olen vainoharhaisena tarkkaillut, onko todella niin että olisin ainoa perverssi nuori nainen siellä itseäni esittelemässä. Koitan olla tulematta mihinkään päätelmiin, koska ilman saunaa on elämäni kurjuutta maksimaalissaan. Saunassa tuntuu kuin lämpö olisi joku muu ihminen. Perjantainakin olin turkaisen onnellinen yksin kipulöylyiltyäni. Toinen ihminen tosin ei ole mielessäni kipua.

Perjantai 1h 27 min, 785 kcal, 50 % fat, max 167, avg 130.

Paha kiukku aiheutui, kun tänään tajusin, ettei uudessa kesäaikataulussa enää ole sunnuntaipilatesta. Olen siitä harmistunut. Asunnossani on saatanan kuuma kuivauslaitteiden takia, enkä ole saanut aikaiseksi poistua täältä, koska pilatesta ei ollut. Netissä vaan on niin paljon mukavampaa kuin 25 asteisessa auringon paisteessa. Tänään en halua edes melanoomaa. Tupakkaa voisin kyllä polttaa. Onneksi kävin paareissa Helsingissä viikonloppuna, kun siellä vielä sai kessutella.

Haukkalan hiljaisuudesta saan sellaista lonely rider-albatrossi-oloa. Mietin käykö tässä nyt sillä tavalla kummallisesti, että ihmisiä aktivoidakseni minun tulee julkaista hävytöntä kuvamateriaalia haukkalan tyttöjaoston sakulatapaamisesta.

Kaunis rusketus kauniisiin lihaksiin

2007-05-24T17:13:00.000+02:00

Viime viikolla kävin itseni kanssa jonkinlaista sisäistä keskustelua, kuka olen ja mitä oikeastaan haluaisin olla. Koin uusiutumistarvetta. Koitin puhua tästä pohdinnasta Undulaatille lentokentällä ollessamme lähdössä matkaan. Undulaatti tiesi, mikä vaivaan auttaa. Niinpä heti päästyämme Saksaan kävelimme kemikaalioon vertailemaan erilaisia itseruskettavia voiteita. Niitä sitten lääpittiin aamuin illoin molempien sääriin. Oma tulokseni oli vähintäänkin yllättävä: keltainen. Ainakin muutuin.

Tiistaina lainattiin Undulaatin kanssa Sincity, jossa yksi henkilöistä, se kuvernöörin poika, oli myös kovasti keltainen. Samaistuin häneen kovasti. Hän oli tosin saanut värinsä isänsä yrittäessä kasvattaa tälle pojalleen penistä takaisin... Mutta hömhöm! Ehkäpä tilanteemme ei olleetkaan niin erilaiset loppujen lopuksi.

Nykyään sääret näyttää kirjavilta:
Aika jännä, sanoisin. "Rusketus" lähtee rapsuttamalla.

Huonoja uutisia vol 2506

2007-05-22T16:07:00.000+02:00

Sain tänään kutsun häihin, jotka pidetään Liedossa 18.8.07 klo 15. Niille, joille tuo aika ei vaikuta äärimmäisen tutulta, kerrottakoon, että täsmälleen samana päivänä ja samaan kellonlyömään juostaan HCM. Voihan jumalan pyssyt! Miten joku kehtaa valita juuri tuon päivän?

Täytyy kai sitten mennä häihin, kun kerrankin kutsutaan. Tämähän on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun oma kaveri menee naimisiin. Vieläpä hyvä kaveri. Porukoissa, joissa liikun, ei kovin vakavastiotettavaa pariutumiskäytöstä ole juuri ollut, eikä sellainen liikehdintä vieläkään ole kovin tavanomaista.

Onhan onneksi noita maratoneja, mutta hcm oli suosikkini, koska siellä voi hävitä massaan eikä varmasti ole ainut joka keskeyttää tai tulee kisa-ajan päätyttyä maaliin.

ke-la

2007-05-21T21:17:00.000+02:00

Anssi Kela voitti tuossa hetki sitten jonkin rata-autokilpailun. Kirjoitukseni otsikko ei kuitenkaan kerro siitä vaan keskiviikon-lauantain välisistä aktiviteeteistani. Olen muuten aina ihmetellyt Anssi Kelan suosiota, koska ovathan ne sen sanoitukset niin korneja että mielestäni kansa on...ai niin ei pitänytkään puhua tästä aiheesta.

Kävelin yhteensä noin 40 kilometriä ns. ylimääräistä kävelyä, koska pidän vieraisiin kaupunkeihin tutustumisesta. Olenhan asunut Turussa vuosikausia, mutten silti tunne tätä kylää kovinkaan hyvin. Aloitin kävelyurakan keskiviikkona reilun 12 km käppäilyllä, joka kesti kuutisen tuntia, koska matkalla poikkesimme myös 5 räkälä-henkisessä ravintolassa, mikä oikeastaan oli matkan tarkoituskin.

Vieraillut ravintolat olivat käyntijärjestyksessä Vapari, Grandma, Bar 44, Linnunrata ja Bar 78. Vaparissa ei tosin ollut ketään, koska läheisellä Veritas Stadionilla ( <--- on se kumma kun urheilukenttien nimet kirjoitetaan nykyään noin) oli menossa veikkausliigan jalkapallo-ottelu. Muutama janoisen oloinen penkkiurheilija kumminkin saapui baariin juuri kun olimme poistumassa, vaikkei peli vielä ollut lopussa. Ajattelin pelin jo ratkenneen. Myöhemmin luin lehdestä että se oli päättynyt 1-1..No yksilöllä on aina omat henkilökohtaiset preferenssinsä. Jos joku saa kaljanjuonnista enemmän lisäarvoa kuin puolikorkeatasoisesta urheiluviihteestä niin ei kait siinä. Mainittakoon tässä sivulauseessa että itse tulin juoneeksi arviolta 35-40 ravintola-annoksellista alkoholia viime viikolla. Taitaapa olla vähän liikaa, varsinkin kun tunsin olevani varsinaisesti juopunut vain yhtenä päivänä. No kuka mistäkin lisistä saa.

Ravintola Linnunradassa hivenen varttuneempi naishenkilö aloitti kanssani keskustelun sanomalla "Mistäs Kuopion läheltä olet kotoisin?" Sen jälkeen hän kertoi itse lähteneensä 31 vuotta sitten viemään koiraa Maarianhaminaan näyttelyyn, mutta sairastuneensa matkalla aivokalvontulehdukseen ja joutuneensa jäämään Turkuun hoitoon. Sen jälkeen hän ei ollut enää muuttanut takaisin Kuopioon. Kummalla tavalla maailma joitain heittelee ja järjestelee asioita.

Viimeisenä kohteenamme oli Bar 78, jonka vieressä on kuuluisa kunnan vuokratalo nimeltä Paasmaja . Paasmajan vuoksi Bar 78 on täynnä narkkarin näköisiä narkkareita sekä juopon näköisiä kuuroja, jotka sopertavat toisilleen viittomakielellä. Usein ne kaikki viuhtovat joka suuntaan hillittömästi. Mahtaa siinä välillä tulla tunne että joku puhuu päälle.

Unohdin mainita että ravintola Linnunrata on linja-autolinjan 42 varrella. Ei liene sattumaa.

Paavopolvi puutarhatonttuna

2007-05-16T10:15:00.000+02:00

Tämä foorumimme on näköjään muuttumassa jotenkin erilaisten luonnonilmiöiden raportointiin. Ruumiin toiminnot ja lihaksen kasvuhan onkin vallan luonnotonta. Minähän aina peesaan valtavirtaa, niin lähdetään nytkin sitten tälle linjalle ja muka samalla vähän viitataan johonkin kuntoiluun. Käärmeitä en ole nähnyt kuin nahkansa kuorineina arjalaisina tosimiehinä.

Paavopolvi otti osaa puutarhatöihin kanssani maanantaina. Kastelimme yhdessä lomalla olevan kollegani puutarhaa pitkän tovin. Minulla oli toki pulssimittari valjastettuna kiinni itseeni, koska puutarhatontuillessa voi pulssikin nousta. Fyysiset jäljet näkyivät lähinnä pieninä polviruhjeina minun kehooni integroidussa paavo puutarhatontussa köykkiessäni purosta vesikannulla vettä. Flon Gartenissa ei ole juoksevaa vettä ja puron vesi oli kovasti matalalla helteen jäljiltä. Minulla oli ärräpäät käytössä. Kiltisti puutarhan kasteltuani, alkoikin yllättäen voimakas ukkoskuuro, joka varmasti kasteli kukatkin. Paavotonttuun kerääntynyt multa valui suoraan valkoisiin uusiin lenkkitossukoihini. Uljaasti juoksin kesäsateesta nauttien lenkin vielä kruunajaisiksi ja mittari näytti kotiin tultuani 737 kaloria, 1h 04 min ja 45 % RÄSVÄÄ. Voisin tähän nyt raportoida kaikkia puutarhakasvien ominaisuuksia ja ehkä sitä, kuinka kukkea luonto onkaan täällä. Metsänhoitajana saattaisin jopa tuntea muutamia kasveja, mutta monet puskat ainakaan eivät kuulu tuntemiini lajeihin. Luonnon hajumaailmoista jäi päällimmäisenä mieleeni kananpaska puutarhassa ja seuraavana hajumuistoista mieleeni paukahtaa eilisen homeiset tiskini. Lenkkipolulla näin liiskaantuneen mustarastaan, jonka ympärillä pyörivät kärpäset. Muistin elävästi erästä tapaamaani kuollutta jänistä viime syyskuulta.

Eilen kävin minibauch -tunnilla. Minibauch ei mene lainkaan yksiin Dicker Bauch Projektini kanssa. Puolituntia vatsalihaksia alkaa laiskottaa maan perusteellisesti. Jaksoin vain hiukan oleskella sen jälkeen vemputtimessa. Sitten selät, olat, haukat, ojentajat. Yhteensä noin 1h 10 min ja vaivaiset 345 kaluria. Tosin 60 % rasvaa. Minä en kyllä tiedä, miten se minun karvalakkimallin pulssimittari niitä rasvoja mittailee, mutta uskon kaiken mikä näkyy numeroina.

Saunominen oli tällä kertaa odottamaton nautinto. Alastomia saksalaisia on yleensä tiistai-iltaisin sauna piukkanaan, mutta tänään oli Freisingin Frühlingsfesteillä joku kuuluisa rokkipändi soittamassa ja punttiksella oli ihmiskato. Saunoin yksin onnellisesti ja jouduin ottamaan märkätiloissa saunasta lähtiessä vain hiukan pika-askelia päästäkseni pois näköetäisyydeltä, kun eräs vähemmän keski-ikäinen mies lähestyi. Onneksi märkätiloissa saa olla pyyhkeeseen piiloutuneena. Olen kuitenkin kehittynyt tai vapautunut huomattavasti sitten ensimmäisten saksalaissaunakokemusteni.

Jos joskus asun Euroopassa niin luksuriöösisti, että minulla on oma puutarha, niin kansoitan sen täyteen puutarhatonttuja. Gartenzwerkit ovat minusta jotenkin niin sairas idea jo ylipäänsä. Ehkä sellaisen voisi hankkia sisätiloihinkin tai sitten laittaa suihkuun velmuilemaan.

Vammakerhon kuulumisia

2007-05-16T09:17:00.000+02:00

Kiroilin aamulla tuttavapariskunnalle etten halua olla yhtä vammainen kuin ne. Lonkka on paskana eikä juoksu onnistu, maanantaina tuli ongelmia jo parin kilometrin jälkeen. Ei näytä hyvältä Susihölkkää ja Jukolaa ajatellen. Elämästä puhumattakaan. Elämä? No joo.

Aion vaihtaa muutamaksi viikoksi kävelyyn, fillarointiin ja melontaan. Vesiliikunnalla on kiire, harjoittelen kesäkuussa pidettävää BCU:n melontatutkintoa varten. Muutenkin täytyy vähän treenata, olen kevään kursseilla opettamassa.

Olin viime torstaina surffailemassa merellä vesibussin peräaallossa, sairaan hauskaa, mutta koska olin yksin ja ilman märkäpukua, piti ottaa tavattoman varovasti.

Merimelonnan suurimpia hupeja on surffailu - joko ison veneen peräaalloissa tai myötätuulessa. Ideana on saada keula edessä olevan aallon pohjalle, perä takana kaatuvalle aallolle ja pysytellä melomalla ja kajakkia kallistelemalla "alamäessä". Sopivassa aallokossa nopeus nousee jonnekin 15-20 km/h, tavallinen matkanopeus lienee jotain 6-8 km/h.

Kevään ekaa surffailua seuraavana lauantaina tuli maili, jossa seurakaveri kertoi joutuneensa samalla väylällä vesibussin jahtaamaksi. Koska maili tuli julkisille listalle, sitä saanee lainata:

"Tänään kello 17.20 meloin Pohjoissatamasta kohti Mustikkamaata. Tervasaaren ja Sompasaaren eteläkärjen välillä kohtisuoraan kaakosta ajoi vesibussi. Se kiersi poijun ja kurvasi 90 astetta vasemmalle kääntyen suoraan kohti hidastamatta vauhtiaan. Ilmeisellä tarkoituksella pelotella se jopa korjasi vähän kurssiaan kohti kun meloin pois alta. Väliä oli vähimmillään reilu kajakin mitta. Kippari kurkotti ulos ja huusi jotain väylästä. Koska minulla oli täysi työ selviytyä veneen aiheuttamasta ristiaallokosta en ehtinyt painaa sen nimeä mieleni, mutta selvästikin se oli Kolera-altaan sightseeing veneitä, kansi puolillaan turisteja."

Sairasta touhua, pitäisi käydä miinoittamassa koko väylä metalliherätteisillä miinoilla.

Vanhankaupunginlahden tuoksut

2007-05-15T21:26:00.000+02:00

Herttoniemessä, lähellä Hiihtäjäntietä tuoksuu mäntykangas, paikoitellen märkä sammal. Kun matka jatkuu kohti pohjoista, vasemmalle jää soinen koivikko, oikealle kallio. Koivikon kohta on jostain syystä ympäristöään lämpimämpi, se tuoksuu rauhalliselta. Edempänä matka käy läpi siirtolapuutarhan, keskelle kukkien ja avoimen mullan tuoksua.

Tie vie kohti perinteisen metsän hajuja, läpi kaislikon ja lahoavien kaislojen. Joskus länsituulella koko kaislikkotie on veden alla. Kaislikon jälkeen tuntui voimakas tuomien tuoksu, jossain näkymättömissä oli tuomi kukat auki.

Lehmäaitauksen jälkeen tuoksut vaihtelevat nopeasti, mangolioita, pihtoja, havupuita - kaikenlaista kummallista, jonka voi tunnistaa tauluista, ja sen jälkeen unohtaa.

Kesällä arboretumin tuoksuihin tulee tuoksuja kukista ja vastaniitetystä heinästä. Arboretumin jälkeen tuoksuu vetinen koivikko, tekniikan museon kohdalla koski ja meri, ja silta.

Oli pitkästä aikaa mukava kävellä rauhassa ja haistella metsää, päivän sateen jälkeen ilta-aurinko sai linnut laulamaan ja kasvit loistamaan. Koska lonkka on hajalla ja seurani rauhallinen liikkeissään, kiertelimme rauhassa nuuhkimassa kasveja ja ihmettelemässä keväistä metsää. Rakastan Vanhankaupunginlahden rantojen tuoksuja ja rauhaa, se on kaikista juoksupaikoista suosikkini.

60-luvun kuumat vuodet

2007-05-15T18:44:00.000+02:00

Kävin fitballissa (vitpallissa) sekä salilla tekemässä perushaukkakäännöt, scott-haukat, pystypunnerrukset, vipunostot sekä ojentajat taljalla ja köydellä. Fitballista jaksan vielä innostua, koska siinä on hivenen alkanut kehittyä ja kiinnostun elämässä ylipäänsäkin aina uusista jutuista kyllästyen valonnopeudella. Nykyään salilla kaikki tekeminen maistuu puulta, mutta kun pakollisina on vain nuo muutama liike, ne jaksaa tehdä, vaikka motivaatio olisikin hukassa. Olisi kyllä hiukka huvittanut sprinttailla matolla, mutta tänään piti nopeasti kiirehtiä ulos kuuntelemaan radiota.

Sain tänään nimittäin sähköpostin, jonka otsikko oli "global change...äärilämpötilailmiöt...". Ihmettelin kovasti, mitäs nyt taas, mutta viestin sisällössä käsiteltiinkin suomi-iskelmää, sekä miten tänään Esko Rahkosen muistokonsertissa voi kuulla mm. Kylmää sotaa ja rakkautta. Kylmät huulet olikin viime viikolla keskustelun alla. Biisi muuten kertoo tietenkin petollisesta rakkaudesta eikä mistään kuolemasta, vaikka nimi sellaiseen harhauttaakin.

Olen muuten aika innostunut vaihteeksi suomalaisesta, 60-luvun tangosta.

Matkalla kotiin kävin kuvaamassa kauppakeskus Arabialla sen sienen, josta aiemmin kerroin. Se oli kasvanut isoksi, katkennut ja kuivahtaneena ja kaikkensa antaneena makoili kukkapenkissä. Kuka tunnistaa?

Undulaatti elää mutta ei treenaa

2007-05-14T18:28:00.000+02:00

Hei rakkaat haukkalalaiset. Vihdoin istun tietokoneen ääressä enemmän kuin puoli tuntia. Tai siis istunhan töissä koneen äärellä koko päivän, mutta en ole kehdannut lukea vielä kertaakaan edes iltapäivälehtiä.

Haukkani voi huonosti. En ole treenannut viikkoon. Työni on olevinaan rankkaa, tai oikeastaan se, että työpäiväni matkoineen kestää liki kaksi tuntia pidempään kuin aimmmin. Palkkanikin on huonompi. Ymmärtänette siis, että en ole hirmuisesti treenannut saatika kirjoitellut viime aikoina. Toissa viikolla kävin sentään kahdesti lenkillä, ja baletissa kerran. Baletti-iloittelut ovat tällä erää ohi, mutta toivottavasti pääsen jatkamaan sitä syksyllä. Rakkaan polkupyöräni - siis sellaisen joka liikkuu eteenpäin ja jota polkiessa on hankala katsoa telkkaria - olen sentään ottanut käyttöön. Oi sitä onnea ja vapauden tunnetta!

Viikonloppuna kävimme biologi-Terhin kanssa Nuuksiossa kävelemässä. Kiersimme sellaisen oikein leppoisan 6 km:n lenkin, ja saimme kulutettua siihen lähes kuusi tuntia. Kuntoiluksi sitä ei siis ehkä voi laskea. Olimme tietysti panostaneet evästykseen: munavoikkareita, kahvia ja pullaa. Muutenkin tarkoituksemme oli ruuan hankkiminen - kyttäsimme koko matkan korvasieniä ja nokkosia. Saalis oli huono, vain iso kourallinen nokkosta sekä puolitoista senttinen huhtasieni, jonka jätimme kasvamaan.

Kuollut kyy ihastutti. Kaunis sahalaita:

Uusia juttuja

2007-05-12T22:09:00.000+02:00

Tällä viikolla pyöräilin kolmesti ja huomenna sunnuntaina tulee neljäs kerta. Kyseessä on minulle varsin normaali kuntoiluviikko, joskin olen polkenut hieman tavanomaista pidempiä lenkkejä, koska jääkiekkoa on mielenkiintoista seurata pyöräilyn yhteydessä. Olen huomannut, että jännittävässä tilanteessa alan polkea hieman kovempaa. Käyttäisin ilmiöstä termiä "myötäpolkeminen". Hiihdon mm-kisojen aikaan parhaat tehot ilmaantuvat parisprinttikilpailun aikaan. Myös sprintti ja yhdistetyn hiihto-osuus toimivat hyvänä motivaattorina kiivaalle poljulle. Luin joskus jostain, että ihmiset kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta tekiessään yhtäaikaisia liikkeitä. Ehkä tuossa on kyse jostain siihen liittyvästä.

Villiliisan mielestä olen kertonut jo kaikki juttuni. Ei pidä paikkaansa. Laitan tähän nyt ihan uuden jutun. Sen nimi on "Pelinainen".

-----------------------------------------------------------------------

sinä ruma tyttö oot ja sen tiedät
melko lihavakin oot
naisten alusvaateliikkeessäkään eivät meinaa riittää koot
rakkautta tahtoisit vaan sen siedät
että pelkkää mulkkua vain saat
vaan
harmituksen irkkikavereilles jaat

mutta viikonlopun juhlahumussa
herää naaras joka asuu sisällä sussa
ja sen johdattamana valomerkin jälkeen oot available
silmissäs koiranpentuinen katse
ja taas onnistaa

ensin vain haetaan takit narikassta
sitten taksiin ja kysytään siellä vasta
että mikäs onkaan nimi neitokaisen, mä oon jarmo
ja kovasti olis minulla tarmo
ympärj'nussia

Maanantaina mietit ei enää koskaan
moista irstailua voi
harrastaa kun kondylooma kai on ja kaljaa ainiaan vain soi
terveellistä ruokaa, liikuntaa, joskaan
se kaikki viikon yli kestä ei
ja
perjantaina pullon henki sinut vei

mutta viikonlopun juhlahumussa
herää naaras joka asuu sisällä sussa
ja sen johdattamana valomerkin jälkeen oot available
silmissäs koiranpentuinen katse
ja taas onnistaa

ensin vain haetaan takit narikassta
sitten taksiin ja kysytään siellä vasta
että mikäs onkaan nimi neitokaisen, mä oon heikki
ja suuresti kiinnostais lemmenleikki
kun oon nyt kännissä

kaikki voisi loppua, vaan mitä sitten tilalla?
naisjumppaa, senssipalstoja, kieliopintoja
Väliäkö mitä tekee, kun elämä on pilalla?
ihkuraksuu et löytänytkään koskaan

mutta viikonlopun juhlahumussa
herää naaras joka asuu sisällä sussa
ja sen johdattamana valomerkin jälkeen oot available
silmissäs koiranpentuinen katse
ja taas onnistaa

ensin vain haetaan takit narikassta
sitten taksiin ja kysytään siellä vasta
että mikäs onkaan nimi neitokaisen, mä oon ahmeed
ja sormeni on jo sinusta tahmeet
kun en malttanut

----------------------------------------

Projekt Dicker Bauch

2007-05-11T23:08:00.000+02:00

Läskimahaprojekti. Koko toimisto tietää minun ja Jaanan kisasta. Minulla on siis haukankasvatuksen lisäksi muitakin kilpailevia kisoja meneillään. Jaanan ja minun kisassa on tarkoitus voittaa kilpakumppani suuremmalla mahan koolla elokuuhun mennessä. Meille kummallekaan ei tullut mieleenkään, että paksuksi pamahtamalla voisi voittaa, mutta muiden mielestä se on naurattava vaihtoehto. Saksalaisella makkaralla maha kasvaa. Nämä kilpailevat kisat on vaikea sovittaa toisiinsa.

Olin tunnin spinningissä tänään. Rigolla oli samat levyt kuin aina. Tiger-laulu ja sitten jotain nuorisomusiikkia. Minua vitutti vain kohtuullisesti. Sitten tein masulilihaksia ja koitin olla polttamatta sitä läskiä siitä, etten häviäisi läskimahaprojektissa. Menin kehonrakennuspuolelle ja yksi vanha setä pelästyi minua, kun tulin nurkan takaa. Se oli hauska hetki. Tein selät ja olat, haukat ja ojentajat. Lopuksi paavopolvilihakset. 1h 32min 900 kaluria ja 50 % rasvaa. Aika hyvin sanoisin.

Otin perjantain kunniaksi oikein asiakseni saunomistunnelman. Saunassa päätin olla kerrankin rohkea, koska paikalla oli vain kaksi noin yli kuusikymmenvuotiasta miestä. Otin löylykiulun käteeni ja olin jo heittänyt kauhallisen, kun joku saksalaisvaikute sisälläni meni kysymään ääneen taas, että sopiiko heittää. Teen niin kyllä suomessakin, mutta harvoin kukaan kehtaa sanoa EI vastaukseksi.

Päätökseni olla rohkea johtui juurikin siitä, että paikalla oli vain miehiä, jotka täälläkin tuntuvat kestävän löylyä enemmän (tai ylipäänsä ollenkaan). Ähistyään teatraalisesti vanha herra kuitenkin otti oikein nokkiinsa ja alkoi selittämään minulle, kuinka hän ei pidä lainkaan löylystä, koska saunassa tulee kuuma ja kuinka hän haluaa rentoutua ja kuinka sauna ei ole mikään höyrykylpy vaan rauhallinen paikka. Voi hyvä luoja. Otin eksotiikkapisteet käyttööni ja sanoin vaan kiltisti huonolla saksalla, että onhan täällä vielä juu tarpeeksi kuuma. SUOMIFINLANDPERKELE. Eksotiikkanarusta vedin, jotta pystyin esittämään, etten olisi tajunnut mitä se äijä puhui. Hetken kuluttua heitin ihan hiukan löylyä kiville ja ukko käveli mielenosoituksellisesti ovet paukkuen pihalle. Minulla oli helvetin hauskaa ja toinen vaari sanoi myös toisen reagoineen hänenkin mielestä hiukan epäkorrektisti. Saunassahan kun on tapana olla korrektisti alasti kuuskymppisten ukkojen kanssa. yök yök yök. yök. Käristin sen toisenkin vaarin pihalle ja jatkoin kunnon kipulöylyillä. Oikeasti se toinen vaari tajusi lähteä jo ennen käristystä.

Pulssi ja urheiluharrastus ovat olleet korkeilla lukemilla jääkiekon katsomisen aikana. Huominenkin on niille uhrattu. Tiedän ainakin villiliisan arvostavan tätä reenilajia.

Olen huolissani undulaatista ja hänen haukkansa tilasta. Ymmärrän kyllä uuden työpaikan haasteet, muttei vaan työ menisi haukankasvattamisen edelle?

Huomenna aion myös juoda kohtuullisesti olutta. Se kasvattaa mahaa. Mitenköhän näihin projekteihin saisi tasapainon?

En tiedä, onko meillä tässä blogissa mitään kirjoittamattomia sääntöjä tai sellaisia käytöstapoja, mutta minusta tuntuu hölmöltä olla se, joka postaa kaksi kertaa peräkkäin. Melkein kuvittelen, että teillä muilla on ollut tässä jotain parempaa tekemistä. Hiukan vaivaannuttavaa melkeinpä.

Märkää lihaa

2007-05-09T16:33:00.000+02:00

Pulssi tuntuu nousevan paremmin kun pyöräilee vesisateessa. Yritin olla ajamatta nopeammin tai kiivaammin kuin tavallisesti, etten vaarantaisi jälleen henkeäni saksalaisessa liikenteessä. Kuitenkin pulssi tuntui nousevan korkeampiin lukemiin kuin tavallisesti. Satoi todella rankasti. Voiko henkinen vaikutus olla niin merkittävä?

Eilen pyöräilin sateessa puntille ja olin menossa Rückengymnastik-jumppaan. Salissa huomasin, kuinka saksalaislegioona kantoi kainaloissaan niitä valtavia fitballeja ja päätin paeta suitsukkelaan. Olin juuri niin vittuuntunut paskasta turhautumistyöpäivästä, etten enää olisi kestänyt mitään balanssiharjoituksia kumipallolla saksalaisohjauksessa. Eilen oli myöskin "vihaan saksaa"-päivä. Sellaisia on aika usein. Tänään on asiat helpottuneet. Ainakin rakastan saksalaisia porkkanoita, joita juuri söin. Niitä ei kuulemma saa syödä kuorimatta ja pilkkomatta koneen ääressä jyrsien (vihaan saksalaisia, jotka kommentoi kaikkea). Olen luopunut massakaudesta ja alkanut jälleen porkkanavaltaiseen ruokailuun.

Joka tapauksessa eilinen: 20 min soutua, selät, haukat, olat, polvet, tasapainolautailua kikatuksen laukaisemiseen, rintalihakset, vatsat ja vimmapyöräilyä. Yht 1h 38 min , 736 kaloria.

Kärsivää lihaa

2007-05-08T17:09:00.000+02:00

Kävin eilen lenkillä ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon,
treeniä on tullut yli 30 tuntia - juoksua ei metriäkään.

Olipahan kokemus, juoksin 12 km kovaa, pääosin asfaltilla. Kulki todella hyvin, mutta päästyäni kotiin huomasin, että olin jotenkin reveyttänyt oikean lonkkani viikonlopun hyötyliikunnassa ja että juoksu oli TODELLA huono idea. Onnuin loppupäivän kuin riisitautinen eikä kulku tänäänkään kovin suoraa ole ollut.

Koska viina on voiteista vanhin, yritin illalla elvytellä niveliäni tukevalla määrällä viiniä ja likööriä. Eipä auttanut... sielu elpyi, kuitenkin, ja kivaa oli.

Loppuviikko näyttää jatkuvan tervehenkisen happoisena, päivällä urheilua ja iltaisin viinaa, kohokohtana lauantain Euroviisut sekä sunnuntain krapula.

Kunnioittaakseni eilistä viininjuontia ja kipeää lantiotani menen rääkkäämään heikkoa lihaani pumpilla ja venyttelyllä. Täytyy nauttia vielä viimeisestä tunnista ennen kuin alan oikeasti voida pahoin.

Siistiä, tämähän on kuin ennen vanhaan, tiukan kurin ja järjestyksen vielä vallitessa - kovaa treenia ja välillä vessaan oksentamaan. Silloin noudatin ehdotonta periaatetta viinanjuonti ei ole syy jättää urheilua väliin. Nyt olen siis palannut takaisin perusarvoihini.

Epilogi

Ei tuntunut pahalta, tuntui hyvältä. Tai oikeastaan, tuntui tavattoman laihalta. Katselin peilistä jalkojani ja mietin olevani aivan liian laiha. Neljän kilon menetys parissa kuukaudessa on turhan paljon. Ei se kuntoon ole vaikuttanut, pumppi menee vanhoilla painoilla, ja juoksu entistä paremmin. Näytän kuitenkin -- ohuelta. Kuten tuoreessa mainoksessa sanotaan, maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää. Kuten läskiä. Tai Ajatusten Aurajokea lainatakseni, laardia. Söin päivällä smetanaa lusikalla ja illalla pitsan ylimääräisellä juustolla. Tulen vielä jonain päivänä kuolemaan sydänkohtaukseen.

Venyttelyssä tuli levollinen olo, tiistain venyttelyt ovat kerta kaikkiaan ihania. Pitkiä, rauhallisia venytyksiä rauhallisen musiikin tahdissa. Välillä katselin huvittuneena akillesjänteen viereisessä kuopassa ollutta verisuonta, joka sykki sydämeni tahdissa. Se oli noin puoli sykettä kaulavaltimoa jäljessä.

Nyt kun kesä on aluillaan, tilaa riittää, nurkissa on melkein yksinäistä.

Venytellessä oli aikaa miettiä tämän päivän Hesarissa ollutta juttua Tove Janssonin elämänkerrasta. Tiesin kyllä Tove Janssonin elämästä Tuulikki Pietilän kanssa, mutta en muista koskaan kuulleeni hänen naispuolisen ensirakkautensa olleen Vivica Bandler, enkä tiennyt että Tiuhti ja Viuhti (Tofslan ja Vifslan) sekä "heidän matkalaukussaan kuljettamansa salainen aarre, suuri, rakkaudenpunainen rubiini" symboloi Toven ja Vivican rakkautta.

Satuin aikoinaan olemaan koulussa, jossa opettajamme oli hulluna Muumeihin. Jokainen oppilas sai itselleen sopivan muumihahmon, jona sitten esiintyi koko ala-asteen. Itse olin muistaakseni Homssu. En tosin muista, millainen hahmo se on, enkä muista myöskään kenenkään tienneen homssuista. Tarvittaessa olin myös Mörkö, sillä varsinainen rooli-Mörkö oli näytelmiin liian hiljainen, Mörön täytyi karjahdella pelottavasti.

Roolimme siis käännettiin ja sen sijaan, että olisin ollut Mörön perässä lyllertänyt pikkuotus, olinkin itse Mörkö. Kun esitimme muumioopperaa Kuka lohduttaisi Nyytiä, Nyyti veti minua hännästä, ja paiskasi laulaen seinään. Elämäni suuria rooleja.

Olen usein myöhemmin miettinyt, miksei opettajamme puhunut mitään Tove Janssonin seksuaalisesta suuntautumisesta vaan hän puhui Tuutikista aina Tove Janssonin ystävänä. Miksei meille silloin kerrottu, että kaksi naista, tai miestä, voi muodostaa perheen. En usko, että sen käsittäminen olisi ollut kymmenvuotiaalle ylivoimaista.

Olen työpaikan sonni, porsas sekä apina

2007-05-07T17:03:00.000+02:00

Jääkiekko on parantanut treenitehojani, koska sitä seuraillessa jämähtää erittäin helposti polkemaan pidemmäksi aikaa kuin on varsinaisesti suunnitellut. Tänäänkin luultavasti tulee yli tunnin treeni, kun katson Ruotsi-Venäjää Yle Extralta.

Kuntopyöräharrastukseni on luonnollisesti antanut ihmisille tilaisuuden harrastaa minuun kohdistuvaa ns. auontaa, koska tässä ikäluokassa kotikuntopyöräilyä ei tavata harrastaa ja porukasta eroavaahan sitä aina pilkataan. Sellaista on sosiaalisuuden tematiikka. Samasta ilmiöstä johtuvat mm. koulukiusaamiset ja pelit. Totta puhuen en itsekään pidä kuntopyöräilyä kaikista urheilulajeista miehekkäimpänä, mutta harrastan sitä koska se sopii minulle parhaiten. Minulla on nimittäin samantyyppinen paavo polvi kuin Maaniksella. Maaniksen kirjoituksesta sain inspiksen kertoa hieman omasta polvestani.

Polveni on heittänyt lumpiotaan ulos kolostaan jo siinä 13-vuotiaasta lähtien. Kerran se meni sijoiltaan kun palasin ravintola Börsistä ja astuin pieneen sadeveden muostamaan kuoppaan. Yhden kerran olin sängyssä (lepäilemässä) ja polvi lähti lipettiin kun käänsin kylkeä. Koripallon ja jalkapallon täysipainoinen pelaaminen kävi mahdottomaksi viimeistään lukioikäisenä. Siksi minusta ei tullutkaan urheilijaa, mikä olisi siivittänyt minut myöhemmin uskomattomiin suorituksiin mm. neitokaisten kanssa haluamansalaisiin tekemisiin hakeutuminen -lajissa. Urheilijuus on merkittävä etu. Hirveän monet tuntemani naiset tuovat lähes asioikseen esille etteivät voisi harkitakaan sellaista sika-joukkueurheilijan tyylistä miestä, mutta silti juuri niillä näyttäisi aina olevan menestystä neidontavoittelussa. Joku mättää...

Jossain vaiheessa minua odottavat lumpionsiirto- ja nivelsiteiden kiristys -leikkaukset. Huono puoli asiassa on, että toipumisaika molempien polvien leikkauksessa on 6 kuukautta. Joutuisin käytännössä muuttamaan vanhempieni huollettavaksi, mihin en tällä hetkellä ole vielä henkisesti kypsä. Lisäksi täytyisi olla vakituinen työpaikka, josta voisi sluibata 6 kuukautta ja jonne vielä voisi sen jälkeen palata. Jos vaihdan työpaikkaa, niin eipä työnantaja arvaa minut palkatessaan että olisi vähän kuin naisen palkkaisi kun livahdan sitten puoleksi vuodeksi saikulle heti kun saan vakipaikan. Jos kirjoittaisin treffi-ilmoitukseen, että etsin neitokaista joka hoivaisi minua puoli vuotta kun olen liikuntakyvyttömänä niin tulisikohan paljon vastauksia?

PS: oikeasti en tarttunut näppäimistöön siksi että tahtoisin erityisesti kertoa polvestani vaan jatkaakseni topikkia loogisella tavalla.

Tuijotan vessan seinää

2007-05-07T15:05:00.001+02:00

tai vaihtoehtoisesti lamaantuneena päätettä edessäni. Elämäni aamut ovat tuskaisia ja kiukkuisia. Tänään se jatkuu näköjään koko päivän. Syynä voi olla totaalinen turhautuminen ja passivoituminen jatkuvan liian vähäisen työmäärän takia. Maanantaina on myös turha alkaa laskea sekunteja, koska perjantaihin on tuskaisen pitkä aika. Lasketaanpas sitten kaloreita!

Siskoni vierailu osoittautui mahtavaksi myös haukkateemamielessä! Kävimme perjantaina juoksemassa eli juhlistin paavopolven vuosipäivää hiukan myöhässä, mutta juhlistin kuitenkin. Sisareni on aivan yhtä addiktoitunut pulssimittarinsa pokaaleiden tavoittelusta kuin villiliisa. Suureksi murheekseen sisko on nyt kuumeessa, mutta minun onneni on kotoseura odotettua pidemmäksi ajaksi. Perjantain kulutus minun karvalakki-pulssimittarilla oli 919 kilokaloria 1h19minuutissa. Huima määrä! Johtui varmaan kävelykenkistä, joilla juoksin.

Lauantain suurin saalis oli uutukaiset lenkkitossut. Ostosten teko kävi helposti, kun päätös niihin investoimisesta oli läpikäyty. Suuri murhe liittyy siihen, etten voi välttämättä hyötyä niistä polven takia kuin kerran viikossa ja jos tapaturmia tulee, niin olen maksanut turhaan pitkän pennin. En nimittäin ottanut kaikista halvimpia, mutta halvimmat ensimmäisessä liikkeessä tarjolla olevista merkkilenkkareista. Rumuus pitää myös olla kohdillaan, mutta sen suhteen ei ollut ongelmia. Kaikki lenkkarit ovat rumia. Miksi niitä ei valmisteta valmiiksi koiranpaskan värisinä? Heitin edelliset roskiin lähtiessäni Ranskasta, koska ajattelin jääväni tullissa kiinni koiranpaskan salakuljettamisesta. Ne olivat jo neljä juoksuisaa vuotta palvelleet ja niissä olikin varpaiden kohdalla myös optimaaliset tuuletusreiät. Minulla on niitä ikävä. Ne olivat Asicsit. Nämä uudet ovat Reebokit. Villiliisan kanssa elämöidekseni voin myöhemmin lisätä tänne kuvia uusista. Ranskasta suomeentumisen jälkeen paavopolvi päättikin jo irtautua ruumiistani, joten uusille lenkkitossuille ei ole ollut aiemmin käyttöä.

Eilen intouduin jälleen juoksemaan, koska suutuin niin mahtottomasti siitä, etten taaskaan näe jääkiekkopelejä. Yleltä ei voi katsoa niitä netistä ulkomailla. Radio kyllä kuuluu, mutta ei se auta. Vitutti. Halusin myös testata uudet kiiltävät muovitossuni. Juoksin puolisen tuntia. Mittailin 48 min ja kului 551 kaloria. Ohjeistaisin muita haukankasvattajia tähän väliin kieltämään minulta jatkossa yli kaksi kertaa viikossa juokseminen. Kerran viikossa olisi sallittua. Niin kivaa se on, koska viha lientyy, mutta paavopolvi soittaa suutaan seuraavana päivänä. Harmillista oli sisaren nuhaisuus, mikä esti yhteisjuoksun sunnuntaina. Kun haukankasvattajat tekevät naisjaoston nahkahousumatkan, on luvassa totista kimppahikeä! eikö vaan? Juostaan kuupperit tai jotakin?

Viikonloppuna söin jälleen tukevia liha-aterioita ja nautin tasaisella juotolla olusta. Nukkumiseni ei ollut aivan täydellistä lihaslevon kannalta, koska alkoholi vaikuttaa unen laatuun. Kokonaisuudessaan viikonlopun haukkahosuminen oli melko täydellinen, koska meillä oli erityisen mukavaa. Kipeät etureidet kertovat myös, kuinka minä olen päässyt jälleen juoksuun. On todellisen jännittävä tunne juosta yli vuoden tauon jälkeen pidempää matkaa kuin bussipysäkkijuoksu.

Maanantaiaamuna krapula ja vapina

2007-05-07T09:12:00.000+02:00

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä sykemittarini lähettää minulle koosteen, miten edellisen viikon urheilut ovat sujuneet. Jos olen ollut kiltti, saan pokaalin sykemittarin taustakuvaksi. Pokaali on kovin addiktoiva ja sen takia olen tehnyt elämässäni tosi kummallisia tekoja... No mutta niistä ehkä joskus muöhemmin. Tällaiset informaatiot minua odotti tänään aamulla herätessäni:
- 0 kertaa
- 0 h:min
- 0 kcal
- 0% asettamastani tavoittemäärästä

Ei siis tullut pokaalia. Voihan voi voi! Viime viikolla en tosiaan urheillut yhtään. Miten raskas onkaan omatuntoni! Ei toisaalta ollut tarkoituskaan juosta, mutta uimassa ja pitkillä pyörälenkeillä oli ajatuksena käydä. Oli kuitenkin niin paljon muuta tekemistä, etten yksinkertaisesti ehtinyt. Tilitinkin viimeviikkona voimakkaasti alkaneen alkoholisoitumiseni yksityiskohdat jo aiemmin, mutta viinan lipittäminen ei kuvitelmistani huolimatta loppunut vappuun. Otin nimittäin kuppia vielä keskiviikkona, perjantaina ja lauantainakin, joskaan en tumuttanut ihan täpöllä vaan join ns. eurooppalaisesti vailla humaltumispyrkimyksiä tai -saavutuksia. Painoa kertyi syömisestä, juomisesta ja liikkumattomuudesta viikon aikana 2 kg. Aika paljon. Ehkä osa siitä on nestettä eli ns. pöhöä.

Koska täällä Hyypiölässä ei liene täyteenahdetun aikataulun takia mahdollisuutta juosta pitkää matkaa, ajattelin juosta tällä viikolla sekä aamuisin että iltaisin lyhyitä lenkkejä esim. 30/40 min + 45/60 min. Aamulla kävin heittämässä superhitaan 40 min, mutta suunnitelmasta poiketen ajattelin tänään illalla vain pyöräileväni Korkkariin ja takaisin ostaakseni hammasharjan kotiin unohtuneen tilalle. Pakkaaminen eilen meni tavallisesti: hätäpäissäni tungin laukkuun äkkiä kaikkea käsiin osuvaa. Perille päästyäni tein pientä inventaariota. Mukaan oli tullut näiksi kuudeksi päiväksi päällä olevien vaatteiden lisäksi mm. 7 päälipaitaa ja 8 t-paitaa, mutta juoksupaitoja noiden lisäksi vain kaksi. Juoksupaidoista toista joudun vieläpä käyttämään yöpaitana, sillä moskovalainen, nelikymppinen huonekaverini ei välttämättä arvostaisi tavallista nukkuma-asustettani ts. asusteettomuuttani. Ainoan juoksupaidan aikaansaama hajumaailma on varmasti viikon päätteeksi vähintäänkin jännittävä.

Tänä aamuna kelloni soi 6:30. Olin niin sikeässä unessa, että kesti ainakin 30 sekuntia tajuta, mistä herätyksen aiheuttamassa mekkalassa oikein on kysymys. Huonekaverini pyöri silloin sängyssä sen verran tiiviisti, että tästä body languagesta sain selvää ainakin "saatanan lehmä, hiljennä se toosa, sanoit illalla olevasi mahdollisimman hiljainen, tätäkö se hiljaisuus sitten muka on, hä?". Hiippailin ulos. Takaisin päästyäni huomasin, että puhelimeeni oli soitettu 7:00. Toivottavasti huonekaveri oli jo silloin itse halukas heräämään tai jopa oma-aloitteisesti noussut. Muuten suhteemme taisi alkaa aika huonosti.

Oli kyllä ihan ok lenkki, ja se on tärkeintä. Aurinko vaan paistaa niin alhaalta ja niin kirkkaasti aamulla, että alkaa vituttaa.

Vapunajan peruskuntotreenit

2007-05-03T20:16:00.000+02:00

Kävin vappuna vanhempieni luona Iisalmessa, koska oli hieman pidempi vapaa ja renkaat piti viimeinkin saada vaihdettua. Samalla vältyin vapun viettämiseltä Turussa, mikä olisi kumminkin mennyt aivan järjettömäksi dokailuksi. Ajoimme matkaseuralaisemme Tuomon kanssa ovelasti Kärväsjärven kautta, koska jutskailimme niin kovasti, että unohdimme kääntyä ajoissa Keiteleelle. Kärväskylään johtanut tie alkoi lupaavasti pinnoitettuna, mutta muuttui lopulta täysveriseksi soratieksi, joka oli sen verran kelirikkoisessa kunnossa, ettei yli viittäkymppiä voinut ajaa. Kävi selväksi, ettemme ehdi Iisalmeen ennen kuin kello lyö taianomaisesti 21, joten piti soittaa kaverilleni Villelle että käy kaupassa.

Perjantaina otin lopulta 8 tölkkiä olutta ja 4 isoa ravintolatuoppia. Treeni tuntui hieman päässä, mutta sinänsä illan aikana ei tapahtunut juuri mitään. Lauantaina otin 11 tölkkiä ja luultavasti 3 pitkää. Edellisen päivän harjoittelun johdosta se ei tuntunut juuri missään. Sunnuntaina pidin lepopäivän. Vappuaattona jouduin vain vähäsen lämmittelemään, koska seuraavana päivänä oli edessä pitkä ajomatka. Näin ollen otin säälittävästi 9 pulloa, enkä mennyt ollenkaan ravintolaan, vaan olin jo klo 01:n jälkeen nukkumassa.

Peruskuntoni on vuosien treenauksen vuoksi jo sen verran kovalla tasolla, että kykenen pitämään yllä kuvailemani kaltaista harjoittelutahtia, mikäli esim. sosiaalinen paine minut sellaiseen pakottaa. Iisalmessa käydessäni sosiaalinen paine on poikkeuksetta aina varsin kova, vaikkei siellä oikeastaan enää asu kuin yksi vanha kaverini. Kaikki muut ovat muuttaneet siitä kylästä helevettiin ja vain juopot ja ammattikoulun käyneet ovat jääneet. Iisalmi on Turulle sama kuin Kärväsjärvi Iisalmelle.

Ehdotan että mahdollisen kuupperin testin ja paksuin hauis -kilpailun lisäksi järjestetään myös jonkinlainen testi, joka mittaa alkoholitoleranssia. Voi tosin olla, että sellainen järjestyy ikään kuin itsestään ensin mainittujen kilpailuiden jälkeen.